Kuvia Usko Veitikan touhuista

Tän kissan kanssa ei aika tuu pitkäks eikä tylsäks.
Vyyhti Kainuunharmasta, oikein lampaanhajuista ja rasvaista, oli lattialla sen hetken kun laitioin kerinpuut paikalleen.
Usko nautti vyyhdistä täysin rinnoin, tai siis tassuin.

Sain mä siltä vyyhdin pois eikä ollut pahemmin mennyt sotkuun.

Kun joulukoristelaatikko tuli kellarista kotiin niin Usko omi sen itselleen. Sen päällä on kiva oleskella, edelleenkin. Ja yöllä kansi on pakko avata, yhä uudelleen.

Tavoista poiketen laitoin Uskon herkkunamitangon kääreen paperiroskikseen. Tarkalla hajuaistillaan se oli yöllä metsästänyt sieltä sen kääreen ja maistellutkin. Pettymys on varmaan ollut suuri kun ei mitään herkkua ollutkaan.

 Viimeisin tempaus oli ankkavacuumin raatelu.

x x x

Viikolla kävin Tuomaanmarkkinoilla. Sitä on nyt kehuttu kovasti. Noh, mä petyin. Mökit oli värittömiä ja tiukassa järjestyksessä. Kaduille päin niistä näkyi vain lautaseinät. Jos ei tienny, että "lauta-aidan" takana on markkinat niin saattoi kulkea ohi. Valoisaksikin aluetta on sanottu. Valot oli kojujen yläpuolella, niinku kattona, paljonkin niitä oli mutta ei ne mitään valoilmiötä antaneet, ainakaan päiväsaikaan. Nuo pöydät oli kaiketi ruokailijoita varten mutta missä kaikki ihmiset oli??

Ainoa kiva juttu siellä oli karuselli.

Yhdellä villatuotteita ja lankaa myyvällä kojulla kuikuilin pitkään myyjän selän takana näkyviä vyyhtejä. Myyjällä oli menossa hurjan tärkeä puhelu kaverin kanssa juuston tekemisestä. Ei ehtinyt edes siirtyä pois lankojen edestä eikä huomioinut mua ollenkaan, ei edes nyökännyt ett olis nähnyt mut. Pitäkööt lankansa, lähdin pois.

Bockin talon pihalle oli viritetty joulusauna. Mutta se ei ollut vielä avautunut ku kävin, piha oli typötyhjä eikä joulutunnelmasta ollut tietoakaan.
KS