Sota-ajastahan puhutaan paljon näin Itsenäisyyspäivänä. Olen virran vietävänä ja kaivoin arkistoani. Mun faija oli sodassa monta vuotta. Välillä siellä tuli aika pitkäksi ja oli aikaa puuhastella puhdetöitä.
Itäinen Helsinki -lehdessä, (mikä vuosi?) on ollut majuri Veikko Katajaisen kirjoitus "Vallilan kolmas eli III/JR 47". Siinä kerrotaan puhdetöistä näin:
"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korpr. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."
Samaisessa lehtileikkeessä kerrotaan myös tämä:
"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn, sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ -nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken."
Faija on sitt tehnyt Vallilan työ -pahkakulhon, joka eräänä päivänä jokunen vuosi sitten palautui mulle.
Toinen tallessa oleva lehtileike on heinäkuun 4. päivältä, vuosilukua ei taaskaan leikkeessä ole, mutta tämä on varmaankin jostain sota-ajalta. Siinä otsikkona on "600 esinettä Kannaksen joukkojen puhdetyönäyttelyssä." Tekstiä on paljon, joten vain pienen palan lainaan tähän.
"Kilpailun arvostelemisen helpottamiseksi on esineet jaettu käyttöesineisiin, veistoksiin ja koriste-esineisiin. Kaikkia näitä on monipuolinen ja edustava valikoima. Patsaitten joukossa on monenlaista muotoa Suomen marsalkasta Venukseen asti. Taiteellisetkin vaatimukset täyttävät esim. sotamies Uotilan näppärät puuveistokset, korpraali Adolffssonin kansanomaisen revehä vaistos "Matti ja Maija", alikers. Sädevuon valmistama taidokas pahkakulho, jonka kaksoiskappaleen Suomen marsalkka sai syntymäpäivänään."
Tuo faijan tekemä pahkakulho on joskus ollut esillä Mannerheim-museon näyttelyssä. Esineitä on siellä paljon ja niitä vaihdetaan ajoittain, viimeksi käydessäni kulho ei ollut esillä. Mulla ei valitettavasti ole siitä kuvaa. Siihen faija on kaivertanut Eino Leinon runosta Karjalan kannas, Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu, ensimmäisen säkeen:
Karjalan kannas on vartiopaikka,
Karjalan kannas on kaunein paikka,
seisoa, kaatua, suuttua, surra,
vaan ei vierahan kakkua purra,
ei olla pajarin poikien orja,
vaan olla vapaa, suora ja sorja,
uskoa oikeuden voittavaan voimaan,
toivoa tuomion torvia soimaan,
Karjalan kannas on teidän,
Karjalan kannas on meidän!
Vuonna 2005, blogini ensimmäisen itsenäisyyspäivä-postauksen olen otsikoinut "Kenttäpostia".
KS
Upeaa historiaa. Sieltähän ne kädentaidot periytyvät.
VastaaPoistaUpeaa kuulla, että historia säilyy:)
VastaaPoistaHienoja muistoja, mahtavaa että historia on elävää ja omakohtaista!
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää!
Kaunis pahkakulho ja hienoja muistoja! Isäni oli myös siellä jossakin ja mulla on jotain esineitä tallessa. Muistan hyvin saamistani nuken vaunut, joista ei ole mitään jäljellä, vain kuvissa.
VastaaPoistaHieno pahkakulho ja vielä hienommaksi sen tekee tietysti kulhon oma historia. Kädentaidot ovat selkeästi geeneissä peritytvä lahjakkuus. Terveiset Ossilasta, M-L ja Ossi-mäyris.
VastaaPoistaVoi mitä aarteita sulla on!!!
VastaaPoista