Yö puutarhassa

 

EDIT: Koillis-Helsingin Lähitieto lehden artikkeli lauantai-illastamme. KLIKS.
 
Lauantaina 31.8. vietettiiin Suomen luonnon päivää ja siihen liittyen kehotettiin Nuku yö ulkona.
Lauantaiaamuna löysin tiedon Urban Garden Night - tapahtumasta. Hylkäsin pessimistisen ajatukseni "en mä kuitenkaan enää mahdu". Otin positiivisen asenteen, yhteyden järjestäjään ja vienosti kysyin mahtuisko puutarhaan vielä yksi riippumattoilija? Juu, kyllä tuohon omenapuiden väliin vielä mahtu!! Jee!
Ei muuta ku rinkan pakkaukseen ja eväiden hankintaan. Tilaisuus oli siis periaattella omat eväät, talo tarjoaa kahvia ja teetä. 
Talon puolesta oli myös puolijoukkueteltta, johonka sai majoittua ne, joilla ei ollut omaa telttaa. Wau!
Siis joku ihan oikeasti halusi ihmisiä omaan puutarhaansa yöksi. Ja millainen kaunis paikka se olikin. Suojaisa rintamamiestalon piha. Pari tosi komeaa syyshortensiaa, suuri hopeakuusi, pari komeaa mäntyä. Hyvässä kunnossa oleva nurmi, joka kestää käyttöä. Ei perennapenkkejä tai perunamaata. Trampoliini talon lapsille ja sehän olikin koko illan kaikkien lapsien suosikkivehje.

Kolmen kesäkanan koppi, sieltä saa kolme munaa päivässä.

Etsi etana . . . pihan pienet sarvipäät ovat kanojen herkkua, paras herkku on kastemato.

Ja tietysti grilli, jossa illanmittaan paistui makkara jos toinenkin sekä kiehahti herkullinen nokipannukahvi, namskis.

Aamiaiseksi paistui omien kanojen munista munakasta.

Ja toisaalla isäntä paistoi muurikkalettuja aamun herkuksi:)

Urbaaniin tapahtumaan tuli myös 'Urban Nomad' omalla kulkuneuvollan;)

Läheinen Malmin lentokenttä tarjosi oheisohjelmaa, laskuvarjoja ja kuumailmapalloja näkyi.

Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero oli kun emännän 'sisko ja sen veli' soittivat viulua ja kitaraa! Niin kauniita kappaleita, kuten esim. Niin kaunis on maa. (Kuvassa emäntä puhuu, ei laula vaik suu onkin just silleen auki;) )

EDIT: Tässä pieni näyte soitannosta.

Ja vielä siskonmiehen superhieno, upea lauluesitys: E. Leinon Nocturne, kitaran soidessa taustaa juuri niin herkästi kuin vain saattoi. Iso Kiitos laulusta! Hrrr, tämä kaunis muisto säilyy mielessä, kauan.

Todella kivan illan hämärän muuttuessa pimeydeksi kukin hiippaili makuusijalleen. Kaksi telttaa onkin jäänyt kuvaamatta.
Yöpyjiä oli 16, joista puolet taisi olla lapsia. Illassa oli mukana yht. 20. Myös emäntä ja perheen lapset yöpyivät teltassa. Ja yksi tai kaksi lasta nukkui trampoliinin päällä.
Isäntä nukkui ihan omassa sängyssään talon Pohjanpystykorva seuranaan. Koira oli joutunut olemaan koko illan sisällä kun pihalla oli niin paljon väkeä, että se olisi ollut ihan ihmeissään kaikesta touhusta. Tottakai se pääsi iltalenkille ja silleen ok hoidossa oli.

Kahvi-, tee- ja puurovedet keitettiin ulkona, kuten kaikki muukin toiminta oli pihalla, sisällä piipahdettiin vain vessassa.

Yhdessä seurueessa nuorille opetettiin trangian käyttöä.

Aamulla mulla oli tällainen näkymä hyttysverkon läpi: vanha ja suuri omenapuu, tai siis tietysti kaksi, muutama omena siellä taisi olla.

Tämä oli kyllä niin erikoinen ja hieno tapahtuma etten oikein osaa sitä kirjaimilla kertoa. Upea kokemus. 
Iso KIITOS Laitalan perheelle! Kiitos, että avasitte puutarhanne tuiki tuntemattomalle, ja toisellekin. Muut taisivat olla ainakin jonkun mutkan kautta tuttuja. 
Kiitos kaikille mukana olleille. Erityiskiitos musiikista ja laulusta <3.


KS

Hiidenkouru

EDIT: YouTube video, jossa geologin haastattelu.

Päivän puheenaihe täällä Itä-Helsingissä on jääkauden muovaama Hiidenkouru, joka on jäämässä Raide-Jokerin alle. Tai siis ei jää alle vaan räjäytetään taivaan tuuliin.

 
Hiidenkourun puolesta puhujat ja puolustajat eivät mitenkään vastusta Raide-Jokeria, vaan haluaisivat sen linjausta hieman siirrettävän, tai vaikka kavennettavan baanaa tai kasvikaistaletta, jotta tämä hieno kallio säilyisi myös tuleville ihmisille katsottavaksi ja koettavaksi. Hyvällä tahdolla tämäkin onnistuisi.

Tästä on, luemma, jo otettu talteen virtuaalimateriaalia, jotta se voidaan tulostaa 3D-malliksi, joka sitten jää tulville sukupolville katsottavaksi. Pah, eihän se ole lainkaan sama asia kuin olla tässä tämän kallion päällä, silittää sitä, kokea sen sileys, lämpö ja kylmyys, pehmeys ja kovuus, tuoksukin sillä on.

Hakusanalla Hiidenkouru Google antaa paljon vastauksia, joista halukas voi lukea lehtiartikkeleita ynnä muuta mielipidettä, en siis laita tähän enempää linkkejä kuin vain tämän insta-linkin ,josta näet parempia kuvia kuin mitä nyt itse onnistuin ottamaan.

 Paikalla olijoista vain jalkoja kun en maanantaina

kysynyt julkaisulupaa.

Maanantaina Herttoniemi-seura oli kutsunut paikalle muutaman asiantuntijan kertomaan asiasta ja meitä olikin toistakymmentä kiinnostunutta. Lisäksi paikalle tuli ja meni useita ohikulkijoita.
Siinä sitten päätimme tulla tiistaina hieman siistimään kourua ja ottamaan esille vielä hieman sen yläpäätä, joka selvästi siinä oli mutta turpeen peitossa. Innokkaimmat tulimme paikalle lapion, harjoin ja vesiastioin varustettuina. Oli se hieman huteraa ajaa fillarilla kun kyydissä oli 8 litraa hölskyvää vettä;)
Saimme tehtyä sen mikä oli suunniteltu ja muutama oikein kaunis muodostelma tulikin päivänvaloon.
Tämä kaunis kivilajien yhtymä löytyi jo maanantaina maata potkiessa.

Kuin myös tällainen outo mikäliekapistus, siinä on aika pitkä varsi raudoitusraudasta.

Kuten jossain kirjoituksessa kirjoitetaan niin tämä ei varmaankaan ole ainoa tällainen kourumuodostelma tällä alueella, missä on jo löydettynä useita hiidenkirnuja, mutta tämän tekee erikoiseksi se, että se on nähtävissä ja paikalle on helppo tulla. Niitä muita kouruja kun ei ole löydetty ja saattavat olla jossain vaikeassa paikassa.
Tässä on valmiina hieno havaintoesitys siitä, mitä jääkausi on saanut aikaan. Eikä näitä tietenkään ole useassa muussa maassa - Suomen kallioperä on ainutlaatuista!

Yksi paikalla olleista on lapsena laskenut tässä jäistä peffamäkeä.

Jääkaudesta en enempiä satuile muuta kuin että tässä siis on ollut jäätä noin 2-3 km paksuudelta ja sen alinen vesi ja hiekka ovat tämän kourun tähän hioneet.

Kaunista ja siistiä kallipintaa jäi jälkeemme. Tässä ikäänkuin sydän kohtaa sydämen, kalliossa tuo tumma kivi ja ylempänä turpeen reunus, kyllähän se ihan selvästi näkyy, eikö:)

Aikaa ei ole paljoa tämän pelastamiseksi, kunhan joku sanoo reiän poraajalle ja panostajalle, että 'ei vielä, odotetaans vähän'.
Ihan pakko on tähän vähän muokata viimeistä kappaletta kirjotuksestani 'Ikikallio palasiksi', jonka kirjoitin Vartiosaaren puolustamisen aikoihin:

Tämän saaren   kallion arvoa ei voi rahalla mitata, vähäiset ovat rakennusyhtiön  raideyhtiön pennoset ikikallion maksamisessa. Räjäytettyä kalliota ei saa takaisin sadan vuoden kuluttua, ei koskaan.

EDIT: Herttoniemi-seuran vetoomus pormestari Vapaavuorelle ja apulaispormestari Sinnemäelle. (28.8.2019)

Tämä kanto saa mennä, ei tarvitse suojelua vaikka kaunis tämäkin on.

KS

xx
EDIT: Hiiden kouru radiossa tänään torstaina 29.8. 2019:

Tänään haastattelu hiidenkouruun liittyen Yle Radio Suomessa klo 15 uutisten jälkeen.

PK-seudulla 94.0 Mhz, netissä missä vaan yle.fi/helsinki. / Paavo Häikiö
xx

Leffassa hiekkarannalla

Tämä yksilö ei ollut leffaa katsomassa mutta komeana kulkijana ansaitsee paikkansa tässä.

Launtaina oli KinoKivinokan ihana picnic leffaesitys, siis paikallisella uimarannalla. Pop Up Kino Helsinki FB.
Minäkin menin ajoissa paikalle ja sainkin kivan paikan filtilleni. Väkeä valui paikalle tasaiseen tahtiin ja pian olikin paikka aikas täynnä, noin 3500 katsojaa oli rannalla. Esityksiä on muuallakin, tästä KLIKS.

Letut, kahvi, makkara ja popcornit tekivät kauppansa vaikka useimmilla oli omat eväät, jopa sushia. 

Esitettävä leffa on aina salaisuus ja yllätys ihan viime hetkeen asti. Nyt näytettiin Pedro Almodovarin Dolor y Gloria. HS arvostelu. Alkupalaksi esitettiin kotimainen lyhyt tanssielokuva Ha Ha Ha, joka kyllä sai hymyn huulille. Jossain muualla olisi yleisö varmasti nauranut mukana, mutta ei suomalainen  . . .

Vastarannan Kalasatama ja Pasila

Kiva ilta, viereisen filtin ihmisten kanssa sain vähän kommentoitua leffaa mutta olis se taas ollu kiva olla oma kaveri messissä, ja vähän maukkaammat eväät kuin teetä ja keksiä.

KS

Kyllä näistä jaloista läiske käy kun lintu lentoon juoksee.

Palanen kauneinta -sukat x 2

Kirjasta Tuhansien villasukkien maa sukat 'Palanen kauneinta' oon nyt neulonut kaksi kertaa. Ekat on ilman kirjoneuletta ja vain sneekers-mittaiset kesäsukat puuvillalangasta.

Näissä opinkin paljon uutta. Varpaista aloitukseen kokeilin Turkkilaista aloitusta ja sehän olikin maailman yksinkertaisin aloitus ja siihen ei tullut 'möykkyä' kuten Judis magic cast on-aloitukseen aina jostain syystä saan aikaiseksi.

Seuraava uusi juttu oli kantapän käännös, jossa silmukoita lisätään. Ihan outoa, mutta hyvästä ohjeesta se selvisi heti ja kun esim. k&k tekniikka oli jo ennestään tuttu niin ongelmaa ei ollut, ihmetytti vain että mitähän tästä tulee. Hyvinhän tuo kantapään 'kuppi' istuu jalkaan kun vaan malttaa vetää sukan kunnolla jalkaan ja kantapään oikealle kohdalleen.

Sitten se kaunis kantakiila. Nyt päästiin vähentämään silmukoita. En sitten tiedä onko käsialani liian tiukka, liian pieni sukan koko vai kuuluuko tähän malliin pieni kirraaminen kun laittaa sukan jalkaan. Vaikuttaa vähän kapealta tämä nilkan kohta. Sama juttu on toisissakin sukissa. Toisaalta jos neuloisin seuraavan koon niin sukka olisi muualta liian iso. Kaunis tämä kantapää on.

Lanka: Regia Cotton Color Tutti-Frutti, 57 grammaa
Puikot: 2.00 ja 2.5 Addi pyöröpuikko
Malli: Palanen kauneinta, Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa

Neuloin näitä sukkia naisten Tallinnan reissulla 31.7., josta en olekaan kertonut, ja lupasin nämä Virpille. *vilkutus* muillekin mukana olleille!

Kun ohjeen kommervenkit olivat nyt hallussa ja koon valintakin selvinnyt niin neuloin ohjeen mukaiset kirjoneulesukat. Nätit ja kivat tuli näistäkin, vaikka tosiaan se nilkan kohta on ahdas puettaessa. Vaan eihän sukkaa edestakas jalkaan laiteta niin eiköhän nämä käytössä ihan hyvät ole, jos vain koko on muuten sopiva yställeni Marialle.

Ihan en ole täysin varma onko tuo kantakäännös kohta tehty oikein kun siinä näkyy vähän 'jälkeä', kirjan kuvista en sellaista erota mutta nehän onkin jo kokemuksella neulottuja.
EDIT: kyllähän se käännöskohta näkyy Tanssivat puikot blogin sukissakin, just on sielläkin nämä esittelyssä.

Kirjoneulekuvio on helppo ja nopsa neuloa. Päättelyreuna on vähän lörppö mutta eipähän ainakaan kiristä. Kirjoneuleessa ja senjälkeisen resorin neuloin 2.5 puikolla, muutoin 2.0.

Tiinan inspiraationa Lauri Tähkän Sinä olet minun.

Lanka: vuosikerta Handu sukkista 58 g, kuviolanka Arwetta Classic, vaaleanpunainen Regia Soft Glitter.
Puikot: 2.0 ja 2.5 Addi pyöröpuikko
Malli: Palanen kauneinta, Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa

Uusi hortensia vaikka keväällä hankittukin on vielä hyvässä hapessa,

tosin jo vihreillä kukilla.

Mieli tekis vielä jatkaa TiiQ:n sukilla mutta nyt neulon uudet terät kuluneisiin sukkiin, varret on vielä hyvät. Ehkä sen jälkeen aloitan villatakin johonka ostin langat W&W:sta viime reissulla.

Wool&Woollen kauppa muutta kadun toiselle puolelle siihen Hermannin kulmaan eli lähemmäs Karnauksia eikä enää tarvitse Tartu mnt:n yli loikkia. Tulee varmasti helpommin tuossa kaupassa poikettua ja uudetkin asiakkaat sattuvat siihen paremmin. Vähän oli 'syrjässä ja huomaamaton' edellinen kauppapaikka. Muutto tapahtuu lähiaikoina elo-syyskuun aikana.

KS