Lemmikkien kuljetuskärryt

Uskolla on hyvä kantokoppa, erinomaisen mukava kantaa ja siinä on kissan hyvä olla. Mutta mutta, se on aika painava ja kun saareen mennessä on aina jotain muutakin kannettavaa niin pyörällinen kuljetin oli saatava. Netistä etsin vaan en löytänyt mieleistä ja kukkarolle sopivaa. Kas vain, saaritutulla oli valitettavasti tarpeettomaksi jääneet kärryt. Ostin pois ja nyt on niiiin mukava kulkea. Uskokin on hyvin sopeutunut kärrykyytiin.
Nämä herättävät paljon huomiota, moni haluaisi omille kissoille/koirille tällaisen. Mistä niitä saa, mitä maksaa yms. yms.
Jotkut ovat luulleet, että kuljetan Uskoa rattaissa sen takia, että matkasta ei tarvitse maksaa kun matkustaa lastenvaunujen kanssa! Nämä on siis eläinrattaat eikä mun mielestä maksuttomuus koske näitä, tai ei ainakaan mun mielestä. Jotkut kyllä matkustaa ilmaiseksi aika isokin lapsi kärryissä  . . . kaikkia sääntöjähän voi kiertää ja soveltaa, eikös.

Kisukamuilla on vähän sportimmat vaunut.

Parvekeella kukka-astiassa on heinät jo kuivuneet ja hopealangat litistyneet mutta aina vaan kun kotona ollaan niin Usko tässä nukkuu.

Kuva kesäkuulta

KS

Rikottu keko ja kuollut hylje

Tämän muurahaiskeon, jonka olen kuvannut jo vuosia sitten, ehkä useamminkin,  on nyt joku rikkonut, muurahaisten komean kodin jota ovat vuosikymmeniä rakentaneet. Tuskin ihminen koska keko on aika syrjässä ja siinä ei ole kiviä eikä keppejä joilla ihminen useimmiten rikkoo keon. Voisiko se olla supikoira? Peura?

Keko nyt

Aikaisemmassa kirjoituksessani lukee, että muuraihaiskekoja on vieri vieressä, ihan muuarahiskaupunki. Ne ova loviniskamuurahaisia ja niiden keko on ns. heinäpesä.


Eläimiä syntyy ja kuolee. Rantakivikkoon ajautunut kuollut hylje levitti ympäristöön erittäin epämiellyttävän hajun. Merivartijat kävivät sen kumiveneellä hinaamassa pois kivikosta ja isommalla aluksella kauas merelle ja siellä se päästettiin viimeiselle sukellukselleen syvyyksiin.

Ikävien kuvien jälkeen kuvia kauniista mäntykukasta.

KS

Ruuanlaittoa paisteessa ja sateessa

Metsästä löytyi hyvin kanttarelleja ja kun kalamies tuli telttapihalle myymään aamulla verkosta saamiaan ahvenia valmiiksi fileroituina niin herkkuaterian ainekset olivat koossa. Maitotonkkakylmäkellarissa on aina voita ja sieniaikaan myös kermaa. Jälkkäriksi kauppaveneeltä ostettuja makoisia mansikoita.

Maria ja Veera viettivät pari yötä telttaillen "putkiremonttievakossa". Perjantaina ohjelmassa oli letunpaistoa. Koko päivän satoi ja paistoi, satoi ja paistoi. Ajattelin, että nyt on joko sopiva tauko sateessa tai sitten ei enää sadakaan. Laitoin grilliin tulen, tein taikinan ja Erja avasi makkarapaketin.
 Noh, makkarat saatiin just grillattua kun alkoi vettä tihuttamaan. Viritin pikaisesti pienen muovin katokseksi grillille. Mä kastuin mutta hiillos ja paistuvat letut selvisivät suht kuivina. Välillä vettä tuli ihan kaatamlla. Hyvin letut maistuivat. Sade loppui kun kaikki letut oli syöty, eikä enää satanutkaan.

Usko unohtui sateeseen mutta fiksuna kissana se oli löytänyt tiensä kiven alle suojaan.

Lettukestit päätettiin puhaltelemalla saippuakuplia.

Susi kävi yllätysvierailulla torstaina. Multa jäi kuvat ottamatta mutta Susien lampaat -blogissa on kuvat ja tarinaa päivästä.  Tuliaisena  sain Brunbergin marmeladia, Susi muisti että tykkään marmeladista, ja suklaasta. Lankaa ei tullut - kiitos ettei - vaan pienet ristipistelyt ankkuri- ja majakkakuvilla, sekä tosi nätit punaiset napit.Nehän sopii kesään erinomaisesti kun just majakalla kävinkin. KIITOS Susi kun tulit.

KS

Retki majakalle

Vuosien mittaan monessa kuvassani on horisontissa näkynyt SÖDERSKÄRIN MAJAKKA. Nyt olen siellä käynyt, ihan majakan huipulla asti. Matka järjestyi kivasti niin, että sinne menevä paatti teki koukkauksen Kaunissaareen kautta ja reilu parikymmentä saarelaista  hyppäsi kyytiin.
Laivaa odoteltiin jännittyneinä, tunnelma tiivistyi laiturilla.

Jo menomatkalla aallot roiskivat kannelle ja laiva keikkui niin, että heikompa heikotti - ei kuitenkaan okspusseja tarvittu. Kaukaisina hahmoina nähtyjä saaria ja merkimerkkejä läheltä katsottuna.

Sinne jäi Kaunissaari

ja siellä siintää majakka

Kuvia majakkasaarelta, muut alueeseen kuuluvat saaret ja luodot ovat vielä maihinnousukiellossa. Saarella ei nyt ole kahvilaa tms toimintaa kun täällä ulkomerelläkin jaksetaan riidellä paikoista yms.

Yllä sauna, kaivo ja makeanvedenallas, jotka nyt on kyllä sekoittunut suolavedellä.
Alla kivikaivanto (?)ja vajan katto - siitä ei oikeasti muuta näkynytkään.

Majakassa on huone/kerros

Ja sitten kaksi kuvaa ylhäältä näköalatasanteelta! Huhhuh.Ylitin itseni ja astuin ulos! Siellä tuuli ihan hirmuisesti, tarrauduin ovenkarmiin, kaivoin toisella kädellä kameran esiin, sain sen päällekin ja äkkiä nappasin nämä kuvat summamutikassa kunhan jotain sain kuvattua. Sydän kurkussa peruutin oviaukosta sisään. Huoh, olin turvassa.

Kun tuntui, että tuuli veisi mennessään niin jollain asteella tuli tunne, että pitäisi päästää irti antaa tuulen viedä. Pelottava hetki.

Kotimatkalla tuuli oli hieman yltynyt ja aallonkorkeus oli jo yli kaksi metriä. Lohikeiton syöminen ajoitettiin tyynemmille vesille saarten suojassa. Keitto oli pettymys.

Muistoksi oikein kivasta ja onnistuneesta retkestä ostin fleecen.

Kiitos matkan puuhanaiselle Helenalle ja kaikille mukana olleille seurasta.
KS