Kotimainen heinäkuu

Juu, heinäkuusta on jo aikaa mutta kun aina jotain muuta tulee väliin jne. Elokuun eka mustikkapiirakka on jo melkein syöty. Tein sen Satu Koiviston Mustikkamurupiirakan ohjeella. Hyvä ja maukas on mutta ehkä hieman liian kaurainen mun makuun. Helppo tehdä.

Mä oon niiiin ylpeä ja tyytyväinen saavutuksestani: S-market ostoksieni ruuan kotimaisuus on 87 %! Jee!

Aina katson, että ostan mieluummin kotimaisen vaihtoehdon. Myös talvella mutta silloin on vaikea päästä yli 80%, 7-kymmentä kyllä ylittyy.
Tässä heinäkuun ostoksissa kotimaisuutta alentaa muutama maustepussi, kahvipaketti ja hiisi vieköön kun sorruin ostamaan Marabou omenasuklaalevyn. Jäks. Harmittava virhe mutta annan itselleni tuon anteeksi;) En nyt mikään tiukkapipo tässä asiassa kuitenkaan ole.
Kaiken ruuan ostankin S:ltä, se on lähin kauppa ja hinta/laatusuhde on OK. Ja nyt on Prismakin kävelyetäisyydellä.
Muisssakin ostoksissa pyrin kotimaisuutta suosimaan.

Heinäkuun lankaostos oli kaksi vyyhtiä kotimaista Tukuwool Sockia, tietysti kivijalkakauppa Snurresta.

Niistä neuloin sukkien teräosat ja varret on Tukuwool Fingering lankaa.  Sitä on eri värejä jäänyt jämiä ja halusin jämävarastoa pienemmäksi. Vielä Tukujämiä jäi, ehkä kynsikkäät sitten lopuista.
Neuloin ensin terät ja jatkoin nilkasta ylöspäin polvipituuteen asti.

 

 

Matkailuni oli myös vain ja ainoastaan kotimaassa, Tallinnaan tekee mieli mutta en mene, en. Elokuun matkatapaus tulee olemaan Lentävän Lapasen Neuleristeily, sitä nyt odotan innolla. Toivon näkeväni jokusen tutun ja usean tuntemattoman johon voi tutustua.

Hiuksiin laitettiin kiharat. Kivat tuli taas. Harmittaa kun luottokampaajani Suvi lopettaa täällä Hiusboxissa parin viikon päästä. Aioin kuitenkin jatkaa samassa kampaamossa käyntiä, on siellä jo muukin henkilökunta vuosien aikana tutuksi tullut.

KS

Villen puutarha vol. 2

Ville nakitti mut koiranhoitajaksi aloittamalla asian kysymyksellä: haluatko sienimetsään?
Joo, tietysti!
Siinä on kyll yks koukku: koiranhoito!

Noh enhän mä sit enää kuitenkaan sanonu ei käy, vaan asia sovittiin. Keskiviikkosta perjantaihin olin Väinön seuralaisena kun perhe lomaili niinkin kaukana kuin Helsingissä. Sieni- ja mustikkametsiä varten sain kartan ja auton avaimet.
Hyvin me pärjättiin, Väinö on kiltti koira ja osasi itse näyttää kävelylenkin, aamulla näin päin ja illalla toisin päin.
Nautin puutarhasta kaikin aistein. Paljon sieltä jo kuvia laitoin viime käynniltä mutta uusia kukkia oli tietysti auennut ja tätä yhtä nurkkaa en ollenkaan näyttänyt. Täällä on iso kuusi, pyöreä kuusi, muutama mänty ja iso Terijoensalava, (ja trampoliini, en kuvaa rumiluksia).

Tuolla katetulla terassilla on mukava syödä aamiainen, ja tietysti muutkin ateriat. Omalla terassillani ei aamiaista voi ajatellakaan kun siihen porottaa aurinko.

Sitten kukkia, kukkia

Nämä punaiset kukat olivat kaikenlaisten pörriäisten suosiossa, ainakin kolme erilaisa ampiais-mehiläis-kimalaissukuista näin, perhosia ja tuntemattomia siivellisiä. Tällä tontilla on todella toimittu "Pelasta pörriäinen" hengessä. Ja satoakin on tullut marjapensaista ja hedelmäpuista. Monella naapurilla on kuulemma tyhjää täynnä eli ilmeisesti heillä ei ole ollut pölytystä houkuttelevia kukkia ym., siis silloin kun sen aika oli.

Uudet mansikat, toivon, että ensi kesänä antavat jo kivan sadon.

Pensasmustikoissa on paljon marjoja. Nyt on yksi puska vähän vaurioitunut, sanoisinko lytyssä. Kävi nimittäin niin, että Väinö hyppeli mua päin sinnikkääksi, mä peruutin ja peruutin kunnes tuli mustikoiden kivireunus vastaan ja mä pyllähdin. Jonkun tovin siinä makoilin kunnes Väinö kyllästyi ja väistyi päältäni. Mitään ei onneksi sattunut, selvisin hengissä ja ehjänä, mekko vähän mustikassa mutta se lähti pesussa pois.

Lapsille herkkuhernepylväs.

Ihan oikeita vanhanajan kesäkukkia.

Tyttö edelleen pesee käsiään, ja tässä videolla hieman toisen suihkulähteen solinaa, ja kyllä siinä Väinökin esiintyy ja haukahtaa:)

Mulla oli mun riippumatto mukana ja viritin sen päiväunia varten tyhjään huvimajaan.

Vaan enää se ei ole tyhjä. Torstaina otin vastaan lavallisen grillikeittiötä. Äkkiä Ville sen kotiuduttaan kasasi, hetken ehdin olla täällä kotona ja jo tuli kuva valmiista grillistä. Ehkä mun täytyy taas kohta tuonne matkustaa grillibileisiin. Onhan puugrilli ihan eri kuin kaasugrilli, ihan eri.

Sieni- tai mustikkametsään en mennyt, jätin sen edun käyttämättä;)

Yhden karvaispensaan marjat napsin talteen, tai jäi siihen vieläkin. Sainkin ne sitten ihan itselleni! Jee. Paistoin piiraan, namskis. Ja nyt on loput keitetty hilloksi, ja vähän jätin naposteltavaksi.

Niin se yksi viikko kesää on taas mennyt. Tänään lauantaina 8.8.  - on muuten Kissanpäivä - on ollut helteinen. Kävin pesemässä viimeisen pienen maton, ja samalla matkalla uimassa. Vesi oli 19.7 astetta. Kyllä siinä kelpasi vilvoitella.

KS