Kaikille blogilukijoille hyvää itsenäisyyspäivää
toivottaa Kristiina ja kaverinsa Emppu & Iitu ja poikansa Ville.
Eilen kuuntelin Kansanradiota. Siellä, taas kerran, moni ns. tuomitsi pressan linnan juhlat, kuka milläkin perusteella; aina samat ihmiset, ei rahvasta, hienot puvut ja kampaukset, hymyillään ja pidetään hauskaa, vieraat syötetään ja juotetaan yms. Vain veteraanien muistaminen ja heidän kunnioittaminen vaikuttaisi olevan sallittua tänä päivänä.
Kyllä minun mielestä on ihan oikein juhlia itsenäisyyttä pukeutumalla kauniisti, ja linnan juhlissa vieläpä arvokkaasti, syömällä parempaa ruokaa ja miten nyt kukin haluaa päivää juhlistaa. Hymy ja ilo on sallittua, eikös itsenäisessä valtiossa eläminen ole ilon arvoinen asia.
Tottakai veteraaneja on kunnioitettava ja huolehdittava heistä. Mutta heitä on enää vain niin vähän jäljellä, että ei tätä juhlaa voi vain heidän kanssaan juhlia eikä pitää sitä ainoastaan heidän juhlanaan. Myös oma isäni soti nämä sotamme ja sisarukseni olivat sotalapsina Ruotsissa, sukulaiset evakossa landella kun stadia pommitettiin. Olen maamme itsenäisyyden historiasta kuullut sen kokeneilta ja sitä suuremmalla syyllä koen tämän päivän kaiken kansan juhlapäivänä ja iloisena sellaisena. Ei tätä tarvitse viettää mustassa surupuvussa kyyneleet silmissä, itkut on jo itketty. Ei enää kauaakaan kulu kun itsenäisyyspäivää juhlii sukupolvi, jonka perheissä ei enää ole elossa sodankäyneitä ja -kokeneita.
Lopuksi vielä kuva rintamalta äidilleni tulleista kirjeistä (juu tämä oli näytillä jo viime vuonna)
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.