Kevään sieniä ja Strutsi

Kasvaa niitä syötäviä sieniä keväälläkin: Erja löysi yhden korvasienen, jonka mä poimin toivossa löytää enemmänkin mutta ei niitä ollut. Laakakorvasieniä oli paljon ja ne pääsivät toisten paistinpannuille.

 

Pihani kelomännyssä kasvaa tällaista samettisen pehmeätä sientä.

 

Metsässä on kaatunut hurrrjasti puita, sienimaastot pienenivät paljon sillä metsässä taitaa olla tosi vaikeata kulkea syksyllä. Luonto on alastoman näköistä kun aluskasvillisuus vielä puuttuu eivätkä puiden lehdetkään ole vielä niin pitkällä kuin mantereella.

 

Terveisiä "Eero-vainaalle" sinne jonnekin: yksi puu oli kaatunut Strutsin viereen, sen päätä hipoen. Strutsi oli pahoin vaurioitunut, rankaluut ihan mäsänä (vanha merimerkin vihreä kori). Onneksi ei ollut sattunut mitään kallovaurioita. Henkilökunta kävi poistamassa kaatuneen puun ja minä korjasin Strutsin. Uudet sulat ja höyhenet sain kaatuneesta puusta, ei tarvinnut pitkältä hakea kuten viime kesän loppupuolella kun lähistön sulat olin kesän aikana käyttänyt.

 

Vanhalla kunnon Tuulispäällä taas olen mennyt Saareen. Tämä taitaa olla sama Tuulispää, jolla lapsena Itä-Villinkiin mentiin kesää viettämään. EDIT: ei tämä ole sama vaan sen vanhan mallin mukaan rakennettu uusi.

 

Seuraavat raportit saarielämästä tulevat tod.näk. juhannuksena, jolloinka tulen mantreelle Emppua hoitamaan Villen lähtiessä juhannusrientoihin.

KS