torstai 14. tammikuuta 2016

Neulemiitti Kirkkonummella


Katju on niin ahkera ja hyvä järkkäämään kaikkea kivaa. Keskiviikkona 13.1. Katjun kehoituksesta neulojat valtasivat Kirkkonummelaisen Kahvila-konditoria ROSTAn. Insta. Todella paljon oli porukkaa paikalla, oli meitä Stadista ja Espoosta tulleita sekä monia (kuvassa vain pieni osa jengistä) paikkakuntalaisia tai sieltä päin. Heitä oli niin paljon, että varmasti saavat järjestettyä uuden miitin keskenään, kunhan vain joku päättää päivän ilmoittaa siitä.


Rosta on ihanteellinen miittimesta. Hyvät pöydät ja tuolit, ilmava tila. Ja mikä tärkeintä: tarjoomukset ovat herrrrkullisia ja kohtuuhintaisia. Vastaleivottua korvapuustia en olekaan aikoihin saanut ja kyllä oli niiiin hyvää lämpimänä että oisin voinut syödä toisenkin. Mutta olin jo syönyt vadelma-valkosuklaakakkupalan niin  . . . noh, olishan sitä vielä mahtunut. Myös kakut, kuten kaikki muukin, valmistetaan paikan päällä.


Valmiina on kahta teelaatua mutta irtoteevalikoimasta löytyy varmasti joka makuun mieluisa teeannos tilauksesta. Teetä voi tietysti myös ostaa kotiin, mä ostin 3 pussia kympillä, ei paha.
Kivat teelasit.


Katju oli saanut paikkallisen nettilankakauppa KOUKUTTAMOn paikalle esittelemään lankojaan. Pääosassa oivat tietysti heidän itsevärjäämänsä  langat, joihin painopiste onkin siirtymässä. Kauppakin kävi, nämä ovat oivallisia tilaisuuksia sekä asiakkaan että myyjän tarpeiden kohtaamiselle;)


Ihan pikkusen olen kasvanut puolessa vuosisadassa, just justmahduin tunkemaan itseni tälle penkille;) 

 

Nostalginen Karjalan vaakuna.


Vaikka VR:llä oli sääolosuhteiden (?) johdosta poikkeusaikataulu niin oikein hyvin junalla matkustin mennen tullen. Tosin multa hävis matkalla pikkurillisormus:(, kylmässä vissiin sormi kutistunut ja sormus päässyt putoamaan huomaamatta.

Kiitos Katju kun taas järkkäsit kivan illan,
kiitos Rostan porukalle hyvästä palvelusta ja leivonnaisista
 kiitos Koukuttamo kun toitte langat tarjolle.

*Vilkutukset* blogi- ja kässätutuille,
joita tapasin pitkästä aikaa ja eka kerran:)

KS
ps. Rostalle vinkki: FB-sivu kaikille avoimeksi sivuksi!

11 kommenttia:

  1. Oli kiva neulemiitti. Mimmonen sormus sulta katosi ja tulo-, vai menomatkalla kaupunkiin päin? Mä voin käydä kyseleen täältä, jos se oli pois mennessä.

    Multa on kerran tippunut sormus ja se löytyi ihan käsittämättömästä paikasta about viiden vuoden päästä. Se oli tippunut yhden alimman keittiön laatikon taakse ja poikittain lattialistan päälle. Ei sinne edes nähnyt oikein ja vielä vähempi tuli pyyhittyä niin pitkältä. Sitten mä vahingossa kerran näin, et mikä ihme tuolla kiiltää? Olin niin onnellinen, kun löysin sen sormuksen. Oon saanut sen mun nyt jo edesmenneeltä mummilta ja se sormus on ihan kultainen. Ai niin ja oon mä ihan hukannutkin yhden mun miäheltä saamani hopeasormuksen. Se oli kans mun pikkurillisormus ja aiheutti parun, kun se katos yhdelle leirintäalueelle Euroopassa.

    Vielä kiitos ihanasta "kaupunkituliaisesta". Täytyy muistaa pitää se veskassa, niin pääsee käyttöön. Terkut Ossilasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva tavata livenä, ollaan sentään jokunen vuosi kommentteja vaihdettu, ja postiakin.
      Kalevala-sormus, tosiaan pieni kun pikkurillissä se on ollut. Rostassa olisin huomannut jos se olis puuttunu, tai jos sitt ihan poislähtiessä on pudonnut sinne. Luulen kyllä, että ku junaan oon menny ja ottanu sormikkaan pois niin siinä se varmaan on tapahtunut. Hävis mikä hävis, ei tuota auta surra, maallista mammnaa. Tulee takas jos on tullakseen. Syksyllä jo yksi sormus meni samanlailla, ehkä tarvii ruveta vähemmän koreaksi.

      Poista
  2. Harmi toi sormuksen katoaminen. Juu. Kiva ilta oli ja päästään me Rostaan toistekin.

    VastaaPoista
  3. En saanut itseäni vielä liikkeelle. Mitäs näistä maallisista, mutta kyllä se vaan harmittaa vietävästi, kun pitokoru häviää.

    VastaaPoista
  4. kovasti on vientiä tuolla neulerintamalla! Hauskoja tapaamisia nuo varmaan ovat, kun niissä jaksat ympäri Uuttamaata rampata. Sormus meni ja tulee takas, jos on tullakseen. Harmillinen tapaus, mutta onneks ei ollut lompakko.

    VastaaPoista
  5. Kristiina..älä vielä luovu toivosta sormuksen löytymisen suhteen. Niin ihmeellinen oli tuo lähes nimikaima Marja-Leenan tarina. Samaten itsellä on kokemus, että juuri löysin yli vuoden kateissa olleen edesmenneen Isäni lähes puoli vuosisataa vanhan kihlasormuksen. Olen sitä pitänyt peukalossa, mihin on ollut aivan liian väljä... Ihan uskomaton sormus ja sen seikkailut... Että toivotaan omasikin palautuvan takaisin omistajalleen! Terkkuja "kujertaa" Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeitä tapahtuu. Olihan lehdessäkin juttu Lauttasaaressa 50 vuotta sitten kadonneesta sormuksesta joka löytyi. Itse oon löytänyt ainakin kolme kadonnutta korvakoruani, ihan vilkkaalta kadulta löytyi yks jne. jne. Kyllä se voi takas tulla.

      Poista
    2. Juu..se oli myös niiiiin uskomaton tarina se. Ihan tipan puski silmään. Eli toivoa on!

      Poista
  6. Oli tosiaan mukavaa, kiva, jos mennään toistekin. Kiitos iloisesta matkaseurasta! Carita unohti palauttaa ohjeesi, sori! Meidän sukkakurssi alkoi ihan lupaavasti, varpaat saatiin jo piiloon, asiantunteva ope Riikka opasti jokaista kärsivällisesti kädestä pitäen. Nähdään taas, iloisia pakkaspäiviä sinulle ja Uskolle, Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ohjeella kiirusta ole, ei laisinkaan.
      Hyvä kun on kärsivällinen opettaja, sitä tuo vaatii kun moni tahtoo hermostua alkuunsa siihen puikon pyörittelyyn.

      Poista
  7. Varmasti oli kivaa! Minä olen pudonnut jotenkin pois näistä tapaamisista. Siis ihan omaa saamattomuutta! Siis jos joku muistaisi joskus vähän herätellä minua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.