Villen puutarha vol. 2

Ville nakitti mut koiranhoitajaksi aloittamalla asian kysymyksellä: haluatko sienimetsään?
Joo, tietysti!
Siinä on kyll yks koukku: koiranhoito!

Noh enhän mä sit enää kuitenkaan sanonu ei käy, vaan asia sovittiin. Keskiviikkosta perjantaihin olin Väinön seuralaisena kun perhe lomaili niinkin kaukana kuin Helsingissä. Sieni- ja mustikkametsiä varten sain kartan ja auton avaimet.
Hyvin me pärjättiin, Väinö on kiltti koira ja osasi itse näyttää kävelylenkin, aamulla näin päin ja illalla toisin päin.
Nautin puutarhasta kaikin aistein. Paljon sieltä jo kuvia laitoin viime käynniltä mutta uusia kukkia oli tietysti auennut ja tätä yhtä nurkkaa en ollenkaan näyttänyt. Täällä on iso kuusi, pyöreä kuusi, muutama mänty ja iso Terijoensalava, (ja trampoliini, en kuvaa rumiluksia).

Tuolla katetulla terassilla on mukava syödä aamiainen, ja tietysti muutkin ateriat. Omalla terassillani ei aamiaista voi ajatellakaan kun siihen porottaa aurinko.

Sitten kukkia, kukkia

Nämä punaiset kukat olivat kaikenlaisten pörriäisten suosiossa, ainakin kolme erilaisa ampiais-mehiläis-kimalaissukuista näin, perhosia ja tuntemattomia siivellisiä. Tällä tontilla on todella toimittu "Pelasta pörriäinen" hengessä. Ja satoakin on tullut marjapensaista ja hedelmäpuista. Monella naapurilla on kuulemma tyhjää täynnä eli ilmeisesti heillä ei ole ollut pölytystä houkuttelevia kukkia ym., siis silloin kun sen aika oli.

Uudet mansikat, toivon, että ensi kesänä antavat jo kivan sadon.

Pensasmustikoissa on paljon marjoja. Nyt on yksi puska vähän vaurioitunut, sanoisinko lytyssä. Kävi nimittäin niin, että Väinö hyppeli mua päin sinnikkääksi, mä peruutin ja peruutin kunnes tuli mustikoiden kivireunus vastaan ja mä pyllähdin. Jonkun tovin siinä makoilin kunnes Väinö kyllästyi ja väistyi päältäni. Mitään ei onneksi sattunut, selvisin hengissä ja ehjänä, mekko vähän mustikassa mutta se lähti pesussa pois.

Lapsille herkkuhernepylväs.

Ihan oikeita vanhanajan kesäkukkia.

Tyttö edelleen pesee käsiään, ja tässä videolla hieman toisen suihkulähteen solinaa, ja kyllä siinä Väinökin esiintyy ja haukahtaa:)

Mulla oli mun riippumatto mukana ja viritin sen päiväunia varten tyhjään huvimajaan.

Vaan enää se ei ole tyhjä. Torstaina otin vastaan lavallisen grillikeittiötä. Äkkiä Ville sen kotiuduttaan kasasi, hetken ehdin olla täällä kotona ja jo tuli kuva valmiista grillistä. Ehkä mun täytyy taas kohta tuonne matkustaa grillibileisiin. Onhan puugrilli ihan eri kuin kaasugrilli, ihan eri.

Sieni- tai mustikkametsään en mennyt, jätin sen edun käyttämättä;)

Yhden karvaispensaan marjat napsin talteen, tai jäi siihen vieläkin. Sainkin ne sitten ihan itselleni! Jee. Paistoin piiraan, namskis. Ja nyt on loput keitetty hilloksi, ja vähän jätin naposteltavaksi.

Niin se yksi viikko kesää on taas mennyt. Tänään lauantaina 8.8.  - on muuten Kissanpäivä - on ollut helteinen. Kävin pesemässä viimeisen pienen maton, ja samalla matkalla uimassa. Vesi oli 19.7 astetta. Kyllä siinä kelpasi vilvoitella.

KS

Tyrskyretkellä

Viikko sitten maanantai, 6.7., oli kaunis mutta tuulinen päivä. Marialla oli auto käytössä ja ajeltiin Emäsaloon Varlaxuddeniin katsomaan tyrskyjä. Ja niitä tosiaan nähtiin. Merellä oli vaahtopäät ja aallot iskivät kallioon komeasti. Niemenkärjen toisella puolella olis varmaan ollut niin tuulista, että pienet naiset ehkä olisivat päässeet lentoon;)
Varlaxuddenissa oltiin kolme kesää sitten ihan yöretkellä. Tämä on kyllä niin kaunis paikka, että voi käydä useammankin kerran vaikka samana kesänä.

Tässä vesi näyttää aikas rauhalliselta mutta virtaus/imu on kyllä sellainen, että ei tuossa ihmisen hyvin käy jos siihen aikoisi pulahtaa. Meren kanssa ei ole leikkimistä.

Kalalokki piti meille seuraa, tai ehkä se norkoili osuuttaan meidän eväistä. Ei annettu.

Maria ja lokki (päivän paras otos)

Tuolla puiden katveessa on meidän päiväretkipesä. Riippumatolla maatessa maailma murheet jää kauas ja kuuluu vain meren kohina ja kumu, tiiran kriiks ja ehkä hiiren rapina.

Hauskat männyn juuren paksunnokset. (männyn juuri vaiko männynjuuri?)

Kiva kaislikkoranta . . .?

Eipäs olekaan vaan kalliokuopan lätäköt.

Vesilintuja poikueineen oli montaa sorttia. Tätä en tunnistanut enkä saanut hyvää kuvaakaan mutta tuntisko joku tämän?  Sillä on huomattava nokka, leveä.  = lapasorsa, kiitos tunnistuksesta. Kiikarikin oli jäänyt kotiin, se pitäis aina olla kassissa valmiina siinä missä kamerakin on.

Tuossa kalliolla on aurinkotuoli, se oli siinä jo viimeksi täällä käydessäni. Olispas se mun, siinä olis kiva istuksia neulomassa.

Olipas taas kiva retki. Kiitos Maria! Oot ihana ku taas otit mut mukaan. Nämä on niitä elämän suolaa, muistuvat mieleen mauttomien aikojen yllättäessä:)
KS