Pikavisiitti Porvooseen

Runebergin torttuja betoniviestoksena kotimuseon pihassa.

Virpi, Erja ja mä mentiin Porvooseen Runeberg-laivalla. Lähtiessä satoi mutta matkan aikana kirkastui ja eikä me enää kastuttu. Merimatkalla nähtiin taas nämä merimetsojen pilaamat saaret ja luodot, jotka jo viime kesänä kuvasinkin, Porvoossa 2019.

Satamasta olikin vain kadun ylitys niin oltiin Runeberg kotimuseossa. Sattui sopivastu juuri alkamaan opastuskin niin saatiin paljon mielenkiintoista tietoa Runebergeista. Muun muaassa tällainen tieto kasveista, että ne ovat edelleen geneettisesti samaa kasvia kuin Fredikan ja Johanin aikaan. Kasveista otetaan säännöllisesti pistokkaita, niin aina on tulossa uusi kasvi jos vanha sattuisi tapaturmaisesti kuolemaan tai kun ne tulevat viheraikansa loppuun. Nytkin huoneessa oli pari erikokoista monsteraa, eli peikonlehteä. Yön kuningatar on myös. Ja monia muitakin.

Fredrikalta kesken jäänyt sukankudin on vitriinissä ja niissä on tosi kauniit puikkopiiat. Anna-Karolina Tetri on näistä tehnyt mallisukat ja ohjeen kirjaansa, tässä Terhin arviointi kirjasta: Perinteiset villasukat 2.

Nyt mä en muista mistä metallista tämä viulu on tehty mutta oudon värinen viuluksi. Sitä on Johan soittanut.

Tämä seinä oli todella kaunis kettuineen. Aseet laitettiin ketunnahkojen päälle siksi, että kallis tapetti ei pilaantuisi aserasvasta. Tämä oli yleinen käytäntö tuolloin, tai aseet ripustettiin sarviin jos sellaisia oli. Runebergeilla oli monta asetta, koska isä ja pojat olivat ahkeria metsällä kävijöitä.

Seuraavassa korttelissa on Walter Runebergin veistoskokoelma, jonka myös katsoimme. Paljon oli päitä, jotka olivat tosi elävän näköisiä.

Hienoin oli tietysti tämä Pietari Brahe.

Jo oli nälkä ja ruokapaikka tulikin kivasti kohdalle: Rafael's Steakhouse. Siellä oli runsaasti ruokailijoita, mikä on aina hyvä merkki. Ja todellakin ruoka oli mitä parhainta. Kaikki söimme lautaset tyhjiksi, nam nam. Voimme suositella. Lähtiessämme sinne oli jo jonoakin.

Oli lauantai iltapäivä ja monet liikkeet olivat jo sulkeneet ovensa. Brunbergin karkkikauppa oli vielä auki ja oi-voi: sorruin ostamaan runsaasti namia.
Jälkiruuaksi ostin Porvoolaista jäätelöä, mantelinmakuista en ole ennen syönytkään ja tämä oli hyvää.

Matkalla linja-autolle sattui silmääni tällainen ränninkoristus, eli sateella tuo sylkee vettä suustaan.

Linja-automatka ei kestänyt kuin yhden hujauksen moottoritietä. Suosittelen Porvoon reissun tehtäväksi just näin, että toiseen suuntaan laivalla ja toiseen linja-autolla. Miksei laivallakin edes-takas mutta siinä jää aika vähän aikaa kaupungilla olemiseen.
Kiitos mukavasta päivästä, Virpi ja Erja.
KS

Kerran kesässä kesäkeittoa!

Menossa mukana

Kevään ensimmäiset kukat! Sturenkadun varrella.
Talventähti.

Lauantaina heti aamusta menin Ryijypalvelu-RP:n myymälään, jossa jo oli kerättävänä materiaali mun ryijyä varten. Lopulta nimittäin löysin näin läheltä paikan mistä niitä kaipaamiani vaakuna-ryijyjen tekemispaketteja saa ostaa! Olinhan tätä sivustoa katsonut ja lukenut 'vaakuna-ryijyt' mutta kun yhtään kuvaa ei ollut niin jotenkin vaan jätin tutkimatta asiaa sen enempiä. Tarvittiin vastaus Jyväskylästä Suomen Käsityönmuseosta asti, että ymmärsin asian.

Tästä se lähtee:

Kunhan tämän ahkeroin valmiiksi niin sitten ajattelin tehdä sen Helsinki vaakunan itselleni ja annan sen kirppikseltä ostetun toisaalle.

Sieltä sitten Snurressa piipahduksen jälkeen, (en ostanut mitään, menin  Tarvaspäähän Gallen-Kallelan museoon neuletapahtumaan. Anna-Karoliina Tetri kertoi entisajan villasukkien historiaa, värjäyksestä aavistuksen, uskomuksista ynnä muuta mielenkiintoista tietoa. Oli antoisa luento.

Kaikkia hänen kirjojaankin oli tietysti myynnissä, lapaskirja mulla on ja muut olen lukenut lainakirjoina.

Kauniit lasityöt

Ikkuna portaikossa, jonka portaat on valettu betonista +? ja sekaan laitettu kivimursketta = kaunis.

Akselin kylpiessä on ateljeen tapahtumia voinut seurata ikkunoista;) Toisesta ikkunasta näkyy hieman valtavaa Myskihärkää, joka on tämän hetkisen näyttelyn Nordic Noir suurin työ.

Tutustuin taas uuteen ihmiseen, Paula. Ruvettiin juttelemaan, käytiin kahvilla ja kotimatkalle lähdettiin yhdessä. Vaihdettiin yhteystietoja niin että voidaan joskus toistekin mukavaa kokea.

Myrsky oli hurrrja, yhtään valokuvaa ei voinut ottaa. Tuuli oli yltynyt siitä mitä se oli kun menin sinne. Ehkä reittiä kaupunkiin päin ei enää olisi voinut kulkeakaan, vesi on saattanut nousta silloille. Me mentiin Perkkaan kautta. Likomärkiä oltiin ku bussiin päästiin, tai siis sadetakit valuivat vettä. Leppävaarassa vaihdettiin 550 bussiin, jolla molemmat pääsi lähelle kotejaan. Nyt tuo linja tosin kiertää niin monta mutkaa Raide-Jokerin takia, että enää sillä en matkusta kun vaihtoehtojakin on.

Tänään olin Kalliola talolla käsityötarvikkeiden vaihtopäivä-tapahtumassa. Olipas siellä paljon kävijöitä ja paljon vaihdettavaa tavaraa. Melkein kaikki mitä mä vein löysi uuden tarvitsijan nopeasti. Ai että tuli hyvä mieli! Tässä oikeasti näki, että toisen 'roska on toisen aarre'. Tämä on aina kuukauden viimeinen sunnuntai, muitakin vaihtopäiviä on (kirjoja, taimia ainakin kerran), kannattaa katsoa esim. Kallion kulttuuriverkoston sivulta tai Facesta tai Kalliolan sivuilta.

Täälläkin juttelin useampaan otteeseen yhden rouvan kanssa ja hän antoi mulle hopea+meripihka korvakorut, jotka ei itselleen sovi eikä ollutkaan laittanut niitä tuonne korukiertoon! KIITOS ja rapsutukset Bobille. Näin sitä tuntemattoimista tulee tuttuja ku vaan suunsa avaa.
KS

1000 palaa valmis

Hukkapuikko ja väriympyrät

Anu Tuomisen teos

Hukkapuikko on Puikkomaisterin ja Tikke Tuuran organisoima neulemiitti ravintola Pikku-Hukassa. Ensimmäinen kerta oli eilen, keskiviikkona. Seuraava kerta on 26.2.
Aika paljon meitä oli koolla. Vetonaulana sukkakuningatar Niina Laitinen ja uusi kirjansa, jonka saattoi ostaa edulliseen hintaan ja kaupan päälle sai omistuskirjoituksen. Paikalla oli tietysti Tiina Kaarela = Puikkomaisteri ja Anna-Karoliina Tetri, sekä tietysti kustantajan edustaja.

Tämän sivun ensimmäinen kuva ei kuitenkaan ole hukkapuikot vaan ihan oikea taideteos. Alla Tiina, Tiina, ja Niina ja Anna-Karoliinan selkä.

Uutuuskirja Villasukkien uusi vuosi ja herrkullinen uunijäätelö!

Ilta oli kiva ja antoisa! Poislähtiessä jutellessa selvisi, että yhden neulojan kanssa asumme samalla suunnalla,  samalla kadulla ja  lopulta samassa rapussa! Hänen tyttären ja koiran kanssa olen kyllä jutustellut useinkin. Kiva tutustua taas yhteen 'rappulaiseen'.

Eilen aamupäivällä  Meilahteen matkatessani bussiin tuli Pasilasta tutun näköinen naishenkilö. Rohkeasti koputin olkapäälle ja kysyin ootko se sä? Ja olihan se! Jyväskylästä Pirjo! Ou jee! Jäätiin samalla pysäkillä pois ja sovittiin treffit tälle päivälle Taidehallin lippuaulaan!
Siis KAKSI törmäystä samana päivänä: jo tunnettuun ja tuntemattomaan tutuksi tulevaan. Ai niin, olihan vielä kolmaskin tuttu Pasilan kirjastossa: Kaunissaaresta tuttu trubaduuri HeikkiL.

Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen.

Wau mikä näyttely! Oikea hyvänmielen kokonaisuus. Mahtava. Kyllä on ihmisellä mielikuvitusta käyttää kaikkea mahdollista taiteessaan. Hienoja oivalluksia, pientä piperrystä ja suuria teoksia. Ehdottomasti nähtäva ja koettava näyttely jos vaan mitenkään ehdit, kaksi viikkoa on vielä aikaa, 1.3. asti. En valokuvannut montaakaan, vaan voit katsoa teoksia AnuT:n omalta sivulta.

Hellyttävä Vesilinnun pesä

Oikeat väriympyrät

Oli todella kiva kokea tämä näyttely kaverin kanssa. Meillä oli hauskaa. Tietysti käytiin kahvilla, tai siis istuttiin toista  tuntia ja juteltiin niitä näitä. KIITOS Pirjo seurasta! Tempaistaan toistekin kun tulet Stadiin.
KS

"Pelit ja vehkeet"

Kas, siinä on peli ja vehje!

Ylempi on uusi palapelialusta, jonka Ville oli bongannut kirpparilta. Näin joulun jälkeen saattaa löytää uusiakin tavaroita edullisesti.
Alempi on 1000:n palan Wasgij palapeli, jonka ostin edullisesti lankakaupasta! = Olin Lentävässä Lapasessa perjantaina ja siellä sattui yhdellä neulojalla olemaan mukanaan peli, joka on jo kiertänyt tehtävänä ja oli nyt hänelle tarpeeton! Jee!

Alusta on siis suuri huopapala, jonka päällä tehtävän palapelin voi rullata puhallettavan pötkylän ympärille. Tämä on erinomainen asia näin kissalliselle pelaajalle: Usko on kerran pudottanut palat lattialle ja . . . . Nyt sain huoletta nukkua yön yli ja aamulla taas ottaa pelin esille.

Wasgij15 Destinity palapeli olikin kiva koska valmistuvaa kuvaa ei ollut! Kuvassa on kauppa entisaikaan ja koottava kuva on vastaava tilanne nykyaikaisesta kaupasta.

Automaattikassa herjasi mullekin tänään tosi pahasti, vaikka ei mun tekarit siinä pakkaustasolla kyllä olleet:)

Tätähän tämän päivän ruoka tuppaa olemaan:

Kävinpä HAM:ssa katsomassa Ellen Thesleffin näyttelyn. Oli siellä muutakin esillä mutta en niitä katsonut, vilkaisi vain. Kissaihminen löytää kissan kukkataulustakin;) Kuva taulusta ei mikään hyvä kuva ole mutta

siellä se kissa luuraa.

KS