Ruokailu saaressa

Aika usein tehdään Erjan kanssa ruokaa, tai mä teen ja me syödään yhdessä. Tai siis mun grillillä paistetaan herkkuja. Uudella grillillä on tosi hyvä paistaa, myös herrrkullisia lettuja mun vanhalla rautapannulla. Se lettupannu on mun arvokkain perintötavara.
Kauniina iltoina rantakalliolla on ihana nauttia illallista. Vaihtelevasti kesävihannesta, joista parhaimmiksi on todettu Wilhelm Juusto ja Feta-mustapippuri, entrecote-pihvejä, nyhtöpossua (Lidl on parempaa kuin Tulip), punajuuri-aurajuustonyyttiä yms. Alkupalana on usein halloumia. Joskus salaattia, oliiveja, kaalia, viininlehtikääryleitä, ja mitä milloin. Siis kaikkea hyvää ja maukasta.

IsoMetsä on aivan rutikuiva. Tunnin verran siellä rämmittiin Erjan ja Chicon kanssa mutta saalis oli tosi köyhä. Ehkä kymmenen kanttarellia. Toisin oli torstaina kun menin tietylle kanttispaikalle. Siellähän niitä oli, osa oli tosi-tosi kuivia ja ne jätin metsään mutta 1.5 litraa sain syömäkelpoisia sieniä. Niistä annoin osan naapurille ja itselle tein kanttarelli-aurajuustopastaa. Namskis. Kuvan pussista on jo pois ne annetut suuret yksilöt.

"Missä, missä se Väi... Usko on? Siellä, siellä se on . . . maton alla mustikkamättäällä." Talutinta seuraamalla se löytyi:)

Usko on nukkunut jo neljä (viisi?) yötä ihan kiltisti teltassa vapaana! Ei ole ollenkaan rapistellut tai rymynnnyt! Jee, ehkä se oppi kun olin niin vihainen kun se oli niin riehnunut ja joutunut nukkumaan taluttimen kanssa.

Viikon luontokuva Nelivyökukkajäärä

Mulla on nyt ollut vähän ongelmia virransaannin kanssa. Mun pihapiirissä ei aurinko paista riittävästi, jotta paneli lataisi kunnolla. Nyt viritykset on siirretty rantakalliolle ja ehkä lataustulos on parempi. Siellä niitä ei voi sateella pitää, joten edes-takaisin roudaamiseen en ehkä rupea, akkuhan painaan aikalailla. Ehkä päivien lyhetessä luovun saaribloggailusta. Katsotaan nyt miten keli kehittyy.
KS

Ukkosta ynnä muuta tapahtunutta

Keskiviikkoiltana ukkonen lopultakin tuli tänne asti. Tuuli oli kova ja sade tuli vaakasuorassa. Muutaman kerran räiskäytti kunnolla mutta ei täällä mikään superukkonen vieraillut. Riippukeinukin sai kyytiä.

Myräkän jälkeen muutama lammikko oli syntynyt mutta nopeasti nuo haihtuivat.

Viikon luontokuvassa on kaksi etanaa syömässä = ahmimassa kelopuussani jotain purkalta näyttävää, olisko joku ohikulkija sen tuohon tökännyt, vai mitä lie mönjää se on.

Kesän ensimmäinen puolilitraa kanttarelleja! Laitoin ne valmiskeiton sekaan ja hyvää oli.'

Usko on saanut muutaman yön olla teltassa vapaana. Yksi tai kaksi yötä meni hyvin mutta sitt rupes tapahtuun. Se aikansa rapisteli oven suussa olevaa barrikaadia ja sitt kuului kolahdus ja kissa olikin ulkona. Löysin sen ihan pihapiiristäni, ei onneksi juossut mihinkään karkuteille. Ja sitt toisena yönä tapahtui taas sama. Noh, mä vielä kokeilin antaa sen olla vapaana ja viime yönä sitt heräsinkin just sopivasti laittamaan kissan kiinni ennenkuin se pääsi livahtamaan. Täytyy nyt miettiä mitä tän asian kanssa tekee.
Tämmönen sotku oli sen jälkeen ku se oli raivokkaasti raapinut ulospääsyä!

Usein kysytään mitä täällä tehdään ja saadaan aika kulumaan. Noh, täällä tehdään ihan samaa kuin muillakin kesämökeillä: oleskellaan. Ja sitt jos ei oo mitään tekemistä niin aina voi keksiä vaikka että telttaa tarvii vähän siirtää! Siispä hommiin ja nyt teltta on 70 cm siirrettynä jotta sain toiselle seinustalle enemmän lippaa kattopressusta. Oli siinä hommaa, huh huh, mutta sisulla selvisin.

Sää on sopivan kesäinen, pieni tuulenvire pitää pahimman helteen loitolla.
KS

Huh huh, . . .

. . . kylläpä stadissa oli kuuma! Pari yötä olin kotona ja nukkuminen oli hikistä hommaa. Samoin pelkkä oleskelu kotona. Hiki virtasi oikein todella. Mä en saa läpivetoa ku kaikki kaksi avattavaa luukkua on samalla seinällä. Eikähän sitä vetoa olis tullutkaan ku ei tuuli käynyt. Kaupungilla oli sentään hieman vilpoisempaa, ja Postikadulla tuulikin kuten aina. Sellaista päivää ei ole ollut, ettei siinä tuulis. Sielläpäin kuljin kun kävin Musiikkitalolla ostamassa syksyn kausilipun. On taas mukava konserttisyksy tulossa. Kuvissa Reijo Hukkasen teos Laulupuut.

Hagiksen torilla nautiskelin kahvin ja lihapasteijan. pasteija oli oikein hyvä ja täytettä reilusti! Ehkä muistatte viime syksyisen pasteijan, jossa täytettä oli vain näytetty;) Siitähän tein reklamaation ja sain korvauksen.
Pikkusen on eroa täytteen määrässä;)

 Piipahdin myös VillaLankassa kuulemassa kuulumisia ja vähän ostoksiakin tein: Cocis-peltipurkki, pöllökorvikset ja klipsukiinnitin huiviin. Terveisiä kaikille VillaLanka tutuille!

Uskokin kärsii kuumuudesta, parvekkeellakin oli tosi kuuma ja kissa etsiytyi varjoisimpaan nurkkaan.

Täällä saaressa on mukavan vilpoista vaikka mittari hellelukemaa näyttääkin. Merituuli on leppoisa ja merivesi juuri sopivan virkistävää ja kirkasta. Päivä alkoi aamu-uinnilla, ja lounaskahvi on mukava juoda pienen pulahduksen jälkeen ja ehkäpä tämän kirjoituksen päätteeksi taas käyn pulikoimassa.
KS

Yllärivieraita

Tai siis ystäviä tupsahti yllättäen Suvikoijalle. Keskiviikkona olin somerikolla juttelemassa naapurin kanssa kun sinne kuului OviTikan kolkutus. Kappas vain, Susi sieltä tulla tupsahti kantamuksien kanssa. Kuvassa päiväkahviherkutteluhetki.

Oi oi, mitä mä sain! Kainuunharmas lankaa, Cocista ja suklaata sekä värikkään marja/sieniämpärin, näkyy hyvin mättäillä.

Ja uuden grillin!! Susi oli jo pari kesää sitten huomioinut, että mun söpö pieni pallogrilli oli aikas loppuunkäytetyn näköinen. Sitähän se on edelleen mutta on sillä hyvin grillannut. Vaan nyt mulla on uus ja just oikean värinen pallo. Hyvin se grillaakin, tietysti makkaralla ja halloumilla se korkattiin.

KIITOS!

Iltapäivällä tikka taas kolkutti. Ensin näkyi jalat ja arvasin, että Mariahan se sieltä tulee. Rinkka selässä ja täys varustus mukana. Alkuperäinen suunnitelmansa oli ollut mennä jonnekin Turun suunnalla olevaan kansallispuistoon suolle vaeltamaan? Huh huh, ei näillä helteillä, eli Kaunissaari olikin sitten hyvä vaihtoehto. Kuten aina täällä ollessa, niin oma pieni teltta pystyyn oikein kivalle paikalle kallion kupeeseen.

Uusi pieni tuolikin on mukana, ensikasaaminen oli kyll vähän mutkikasta vaikka lopulta se olikin ihan simppeli juttu.

Hellepäivinä kauppalaivalle on jonoa.


Jonoa on myös vuoroveneelle. Niin paljon on tulijoita, että kaikki eivät ole mahtuneet mukaan. Vuosaaren Kalkkihiekan torilla on nähty pitkiä jonoja. Tiistaina rannalle jäi parikymmentä mutta lisävuoroa ei ajettu. Keskiviikkona sitten oli lupa ajaa ylimääräinen vuoro, mutta onhan se pitkä aika kaksi tuntia helteessä odottaa. Jos siis joku on tulossa tänne niin kannattaa olla ajoissa rannassa tai soittaa Cardinal Marineen ja varata paikka.


Meriveden lämpötila on 21 astetta!

Kaikille lukijoille: kiitos kun käytte sankoin joukoin lukemassa  ja kiitos kommenteista!

"Päivä sumussa" kirjoituksen Peikkometsän seittejä Minna kommentoi näin ihanasti:
"Hienoja kuvia. Keijukaiset ovat olleet yön aikana pyykillä ja on tainut olla oikein suurpyykki, kun noita ripustuksia on niin paljon."

 KS

Uskon kelopuu

Mun Suvikoijan pihalla on suuri kelottunut mänty. Siihen Usko tykkää kiivetä, tai siis hypätä. Se ottaa juoksuvauhdin, hyppää rungolle ja sitt kiipeää. Joskus se tekee kolmen puun välillä syöksyjä, ensin keloon ja siitä vauhtia seuraavaan puuhun ja usein vielä tuohon kolmenteen johonka se ylettyy samalla flexin mitalla.

Tuolinvaltaus välittömästi kun mä peppuni siitä nostan.

Perhosia alkaa vasta nyt näkyä, kylmä alkukesä verotti kaunokaisten kasvua.Yhden toukan näin viime kuussa, yleensä niitäkin näkyy runsaasti.

Rantakukka on nyt kauneimmillaan.

Meri on lämmennyt ja siellä on mukava vilvoitella ja huuhtoa helteen hiet. On tainnut unohtua alkukesän kylmät kelit;) Nyt nautitaan kesästä!
KS

Päivä sumussa

Torstain ja perjantain vastaisena yönä ropisi kummallisesti, ikäänkuin sade mutta ei kuitenkaan. Aamulla oven avatessa sitten syy selvisi: sankka sumu. Hyvä että eteensä näki.
Sumupilvi pysyi saaren päällä koko päivän! Näin pitkäaikaista sumua ei kukaan muista. Olo alkoi olla aika ahdistunut kun mihinkään ei nähnyt, ääniä kuului mutta mistä. Illansuussa sitt taivas aukeni ja olikin oikein nätti ilta, kalliolla grillattiin herkkuiltapala Erjan kanssa. On se kiva seurassa nauttia merestä ja hyvästä ruuasta.

Aamulla kun heräsin niin valoa oli tosi vähän, sellaista hämärän hyssyä. Ah ja oih, mikä peikkometsä oli ilmestynyt yön aikana. Kamera piti heti ottaa käteen ja yömekossa hiiviskelin pitkin polkuja. Ihan ääneen huokailin ah ja oih, niin käsittämättömän ihmeellinen näky oli. Tässä jokunen kuvanäyte tunnelmasta sekä verkkojen ja seittien kauneudesta.
Seittejä

Männynoksat olivat kuin sokerihuurrettuja.

"Peikkometsä", siis hyviä peikkoja täällä varmaan asuu:)

Riippuverkkoja

Luonto ON ihmeellinen ja antaa uskomattomia kokemuksia sekä herättää erilaisia tunteita.
KS