Ruokailu saaressa

Aika usein tehdään Erjan kanssa ruokaa, tai mä teen ja me syödään yhdessä. Tai siis mun grillillä paistetaan herkkuja. Uudella grillillä on tosi hyvä paistaa, myös herrrkullisia lettuja mun vanhalla rautapannulla. Se lettupannu on mun arvokkain perintötavara.
Kauniina iltoina rantakalliolla on ihana nauttia illallista. Vaihtelevasti kesävihannesta, joista parhaimmiksi on todettu Wilhelm Juusto ja Feta-mustapippuri, entrecote-pihvejä, nyhtöpossua (Lidl on parempaa kuin Tulip), punajuuri-aurajuustonyyttiä yms. Alkupalana on usein halloumia. Joskus salaattia, oliiveja, kaalia, viininlehtikääryleitä, ja mitä milloin. Siis kaikkea hyvää ja maukasta.

IsoMetsä on aivan rutikuiva. Tunnin verran siellä rämmittiin Erjan ja Chicon kanssa mutta saalis oli tosi köyhä. Ehkä kymmenen kanttarellia. Toisin oli torstaina kun menin tietylle kanttispaikalle. Siellähän niitä oli, osa oli tosi-tosi kuivia ja ne jätin metsään mutta 1.5 litraa sain syömäkelpoisia sieniä. Niistä annoin osan naapurille ja itselle tein kanttarelli-aurajuustopastaa. Namskis. Kuvan pussista on jo pois ne annetut suuret yksilöt.

"Missä, missä se Väi... Usko on? Siellä, siellä se on . . . maton alla mustikkamättäällä." Talutinta seuraamalla se löytyi:)

Usko on nukkunut jo neljä (viisi?) yötä ihan kiltisti teltassa vapaana! Ei ole ollenkaan rapistellut tai rymynnnyt! Jee, ehkä se oppi kun olin niin vihainen kun se oli niin riehnunut ja joutunut nukkumaan taluttimen kanssa.

Viikon luontokuva Nelivyökukkajäärä

Mulla on nyt ollut vähän ongelmia virransaannin kanssa. Mun pihapiirissä ei aurinko paista riittävästi, jotta paneli lataisi kunnolla. Nyt viritykset on siirretty rantakalliolle ja ehkä lataustulos on parempi. Siellä niitä ei voi sateella pitää, joten edes-takaisin roudaamiseen en ehkä rupea, akkuhan painaan aikalailla. Ehkä päivien lyhetessä luovun saaribloggailusta. Katsotaan nyt miten keli kehittyy.
KS