sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ruokailu saaressa

Aika usein tehdään Erjan kanssa ruokaa, tai mä teen ja me syödään yhdessä. Tai siis mun grillillä paistetaan herkkuja. Uudella grillillä on tosi hyvä paistaa, myös herrrkullisia lettuja mun vanhalla rautapannulla. Se lettupannu on mun arvokkain perintötavara.
Kauniina iltoina rantakalliolla on ihana nauttia illallista. Vaihtelevasti kesävihannesta, joista parhaimmiksi on todettu Wilhelm Juusto ja Feta-mustapippuri, entrecote-pihvejä, nyhtöpossua (Lidl on parempaa kuin Tulip), punajuuri-aurajuustonyyttiä yms. Alkupalana on usein halloumia. Joskus salaattia, oliiveja, kaalia, viininlehtikääryleitä, ja mitä milloin. Siis kaikkea hyvää ja maukasta.

IsoMetsä on aivan rutikuiva. Tunnin verran siellä rämmittiin Erjan ja Chicon kanssa mutta saalis oli tosi köyhä. Ehkä kymmenen kanttarellia. Toisin oli torstaina kun menin tietylle kanttispaikalle. Siellähän niitä oli, osa oli tosi-tosi kuivia ja ne jätin metsään mutta 1.5 litraa sain syömäkelpoisia sieniä. Niistä annoin osan naapurille ja itselle tein kanttarelli-aurajuustopastaa. Namskis. Kuvan pussista on jo pois ne annetut suuret yksilöt.

"Missä, missä se Väi... Usko on? Siellä, siellä se on . . . maton alla mustikkamättäällä." Talutinta seuraamalla se löytyi:)
Usko on nukkunut jo neljä (viisi?) yötä ihan kiltisti teltassa vapaana! Ei ole ollenkaan rapistellut tai rymynnnyt! Jee, ehkä se oppi kun olin niin vihainen kun se oli niin riehnunut ja joutunut nukkumaan taluttimen kanssa.

Viikon luontokuva Nelivyökukkajäärä


Mulla on nyt ollut vähän ongelmia virransaannin kanssa. Mun pihapiirissä ei aurinko paista riittävästi, jotta paneli lataisi kunnolla. Nyt viritykset on siirretty rantakalliolle ja ehkä lataustulos on parempi. Siellä niitä ei voi sateella pitää, joten edes-takaisin roudaamiseen en ehkä rupea, akkuhan painaan aikalailla. Ehkä päivien lyhetessä luovun saaribloggailusta. Katsotaan nyt miten keli kehittyy.
KS

6 kommenttia:

  1. Ensin ihania ruokakuvia, maisemia ja kisu ja sitten tollanen kamala ötökkä. Ihan nousi iho kanalihalle! Kuva on kyllä hieno, mutta en pidä pienistä eläimistä.

    VastaaPoista
  2. Ihania ruokia upeassa maisemassa, lurps!
    Hah kuinka hassun häirityn näköinen Usko on, kun kurkistelet kameran kanssa sen päikkäripaikkaan. Sie löydät sen hihnan mukaan, meillä koiruli löytää itsensä jos se kiertää hihnansa pusikoissa tai puiden ympäri, se seuraa missä naru kulkee ja tekee paluun oikeaa reittiä, viisas koira.
    Sulla on varmasti ollut siellä ikimuistoisen ihana kesä ainakin sään suhteen.

    VastaaPoista
  3. Pakko kommentoida nyt ja kysyä samalla :)
    Ensinnäkin herkullisen näköistä ruokaa, mutta minun huomio kiinnittyi etekin vihreisiin lautasiin, ihanat! Mistä tuollaisia saa?

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lautaset on Tarjoustalosta, Itis. Ne on just menossa roskikseen. Ne on aivan kamalat, ainakin täällä kun tiskausolosuhteet on mitä on. Lautaset on akryyliä ja niissä rasva vain pyörii eikä lähde kunnolla tiskissä pois. Ainakin jää rasvainen sormenjälki kun tiskivadista siirtää huuhteluvatiin. Ehkä ne kotioloissa saattaisi toimia. Ja kun usein käytetään pihviveitsiä niin naarmuntuvat.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta, ehkä tuo materiaali ei paras mahdollinen. Itsellä vain pakkomielle kaikkeen vihreään, siksi kyselin ;)

      Anu

      Poista
  4. Illalla sängyssä luin, tuli nälkä;) Lämmintä elokuuta sulle sinne saareen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.