Juhlia

 

Kiitos Outi-M kivasta synttärikortista! Tänään on myös Siiri Äitee Rantasen syntymäpäivä, vähän vanhempi kuin mä;) (96/68).

Tällaisena aikana ei mitään vastaanottoa voinut järjestää mutta Villen sallin tulla käymään. Toi tullessaan kauniin kukkakimpun.

Ja todella erikoisen ja mieluisan lahjan! Lehti vuodelta 1964!!

Oih, mitä nostalgisia kuvia, ja kuvatekstit ja artikkelit . . . . Ei ne kyl koskaan tänne asti tulleet vaikka tuossa vikan kuvan tekstissä vielä niin oletetaan. Eihän Tukholmasta ois ollut tänne ku yks pikku luikaus vaan. Kyllä se poika taas tiesi mistä äiti tykkää, KIITOS!

Joulun possut tuli kans nyt jo, ja possujen mukana tuli ihan uusi tuttavuus "Vinksahtanut jääkarhu"! Huom: näitä ei mistään tehtaan tuutista tule vaan ihan vain mua varten tehty.

Nyt ne saavat viettää aikaansa juustokuvun alla, etteivät kuivu. Ja siitähän niitä on hyvä pikku hiljaa napostella;)

Kerrottakoon niille, jotka eivät tiedä tai muista niin marsipaanipossut kuuluvat mun jouluun, pitkä perinne näillä. Ja Ville muistaa ne tuoda, kiitos.

Päivän yllätyksiä on myös tämä söpöläinen:

Villen perheeseen on viikonloppuna tullut uusi jäsen: Viljo! Väinölle kaveriksi.

Itsenäisyyspäivänä join pois jo kesällä ostamani juhlajuoman, samaa makua kuin puolukkapiirakassanikin. Kuusenkerkkiä tarttee varmaan ens keväänä jostain saada kerättyä. Linnan juhlat oli mun mielestä kiva ohjelma, ilta sujui rattoisasti.

Puolukkapiirasta oli tänäänkin. Jouluna mä teen tän raparperista! Jee, kesä ja joulu samaan aikaan.

KS

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Kenttäpostia

Tämä kirjepino kertoo oman osansa maamme itsenäisyydestä.

Nämä ovat isäni rintamalta kotiin lähettämät kirjeet ja kortit. Usealta vuodelta, monesta tuntemattomasta paikasta "täältä jostakin".

Tuo päällimmäinen Kenttäpostikuori 5.12.1939 mainostaa stadionin kuvan kera: OLYMPIA, Helsinki - Helsingfors 1940, eli on niitä isoja kisoja ennenkin siirretty. Osoitteesta näkee, että perhe on paennut pois stadista, olihan mun broidikin tuolloin vain pikkuvauva.

Samaisen vuoden -39 joulukortti, sieltä jostakin korsusta, perinteisellä seimikuvalla toivottaa:  

 

"Rauhallista Joulua.

Rakkain Railini. Hyvää joulua Sinulle ja paljon lahjoja. Minun lahjani
tulevat vasta ensi vuonna mutta jaksathan pikkuinen odottaa niin kauan.
Kuulemiin, Rufus."

 

KS 

Isosysterille Unisukat

Hyasintit laitoin vajaa viikko sitten maljaan (kuva yllä) ja nyt ne ovat hienosti auenneet.

Isosysteri Piko on kova kuluttamaan sukkia, myös näitä ns. unisukkia. Nyt on taas yhdet menossa hänelle, ehkä pitää postittaa kun on tämä "covid-tilanne" päällä. Pialle neulotusta puserosta jäi yksi valkoinen kerä, ostin toisen ja näin sain sukat neulottua.

Talvi- ja joulukoristeita olen ripotellut sinne ja tänne. Nämä kauniit Punatulkut pääsivät 'metsään':

Tämä mun toistakymmentävuotta vanha orkidea tekee taas kukkia! Mä jo luulin, että sen kukinnat on kukittu kun alkoi kukkavanaansa kuivattaa. Mutta se kuivatti siitä vain puolet ja sitten alkoi yhden 'nivelen' kohdalta kasvattamaan pätkän uutta vartta ja siihen sitten tekaisi nämä nuput. Jee! Se taisi piristyä tuosta kasvivalosta.

Heti kun tuli tietoa uusista rajoituksista niin kävin kirjastossa vähän hamstraamassa;) Noh, nythän kirjastoon kyllä pääsee rajoitetusti mutta mulla ei ihan heti ole tarvetta. Jos sitten jouluksi taas uusi lasti . . . Mulla kun ei oo muuta tekemistä niin kirjoja kuluu.

Mä luen vähän yli sata kirjaa vuodessa. Helmetin 'Omat tiedot' osiosta tulostan vuoden lopussa Lainaushistorian ja tyhjennän sen sitten. Näin mulla on aina hyvä lista/vuosi lukemistani kirjoista, kansiosta voin sit tarkistaa oonko jo lukenut tai milloin se tulikaan luetuksi yms.

KS

Sormikkaat

Krassin viimeinen kaunis kukka. Lehdet vielä vihertää ja uusia on tulossa. Täällä meren äärellä on vielä lämmintä ulkoterassillakin koska meri on vielä aika lämmin, noin +6 astetta. Pelargoniakin on täydessä kukassa ja nuppuja on paljon, saa nähdä aukeavatko ne enää ku valo vähenee.

Ulkona myös syklaamit voivat hyvin. Yksi ruukku oli mulla sisällä ja se nuupahti aika pian eikä vironnut vaikka se pääsi ulos viileään.

Sormikkaat on neulottu 2.5 mm puikoilla Pirtin kehräämön 90 tex3 kampalangasta. Varsinaista ohjetta mulla ei ole, vanhojen muistiinpanojen mukaan soveltaen ja sovittaen hyvät tulee.

Tämä kanerva-kuusi laatikko on ihan litimärkä samoin kuin toinen missä on hopealanka ja tädyke. Nämä ovat altakastelulaatikoita ja niitä on paha ruveta tyhjentämään liiasta vedestä, painoakin on aika paljon. Aiemmat syksyt, talvet ja muut vuodenajat, jos niitä nyt enää on, nämä laatikot on toimineet ihan hyvin. Harvoin on näin paljon satanut, että ihan lainehtivat. Nyt ei edes haihtumista tapahdu. Noh, toivon, että nämä kasvit eivät vallan suutu ja kuole.

Kotiin ostin ekat hyasintit. Isomman lasiastian pohjalle laitoin kanaverkkoa ja sen päälle hyasintit, joista olin poistanut mullan. Juuret yltävät veteen mutta sipulit ovat 'kuivalla maalla'. Katsotaan kuinka tässä viritelmässä kukat viihtyvät.

Päivän ateria: savulohisalaatti, karpalo-cashew sämpylä, juomana vesi Kakolan peltimukista.

KS

Signe sweater ja ryijyjä

Poikkeus vahvistaa säännön "en tee tilauksesta" mutta nyt tein Pialle kaarrokepuseron kun hän niin kauniisti kysyi ja kehui taitojani;) Pia löysi ohjeen ja sen sain ostettua Ravelrystä, Signe sweater. Lankaa vähän aikaa nettisivuilta tutkailtiin ja päädyttiin käyttämään Viking Garnin Alpaca Storm -lankaa. Se olikin sopivasti Lankamaailmassa tarjouksessa. Sitten vaan puikot suihkimaan. Lankaa kului 7 kerää keltaista ja 1 valkoinen (vähän jäi kumpaistakin).

Ripeästihän tuo edistyi. Vaikka kuinka yritin olla tarkkana lankajuoksujen kanssa niin kyllä vaan paikoitellen vähän kiristää. Vaan haitanneeko tuo . . . Kaunis pusero siitä tuli ja just sopivan kokoinen. 

xxx

Kahden vesijumppakaverin kanssa käytiin tänään katsomassa Taidehallissa Kudottua kauneutta "ryijynäyttely".  Kaunista oli runsaasti. Vanhaa, uutta ja tosi modernia ryijyilyä. Juu, mun Suomen Leijona on vielä kesken, jospa sen nyt piakkoin ottaisin taas työn alle.

Vanhin 1690-luvulta

Tällaiseen voisi kaikki jämälangat sijoittaa;)

KS

Yöretkellä Nuuksiossa

 

Perjantaina oli treffit Marian kanssa Espoon asemalla. Sieltä bussilla Nuuksioon. Päämääränä oli Urja = järvi, jonka rannalla on telttailu- ja tulipaikka sekä WC ja puuvarasto. Luontopolun alkupäässä oli mottipino ja ilmoitus, että Urjan puuvarasto on tyhjä, ota tästä puuta mukaasi! Noh, nuorempana Maria otti kaksi metrin pätkää, halottuja eli neljännes halko tuli mukaan, tai oliko ne niin paksuja että peräti puolikas.

Uh huh, matka ei ollut pitkä, n. 2 km, mutta mulle se oli koettelemusten matka. Ei mun keuhkot vaan enää kestä tällaista kulkemista. Polku oli mutainen, kivikkoinen ja ylämäkiä sattui kohdalle. Sitten tuli säkkipimeys. Maria tunnollisesti kantoi halot, näytti otsalampulla valoa, katsoi karttaa ja kannusti vielä vähän jaksamaan. Mä tietysti hengästyneenä ja henkihieverissä kyselin "ollanko jo? onks vielä pitkä matka? mä en jaksa enää!"

Lopulta päästiin perille. Siellä oli yksi riippumattoilija (joka nähtiin vasta aamulla hänen lähtiessään). Leirin pystytys ja koska Maria on siinä vikkelämpi niin hän lähti puiden pilkkomiseen. Huom: oma saha mukana, koska ei aina voi luottaa siihen, että talon vehkeet on kuosissa.

Tulenkin Maria kerkesi sytyttämään. Pääsin valmiille tulille makkaranpaistoon. Muutama tuikku laitettiin tunnelman luojaksi. Pian saapui 5-6 teiniä, joista ainakin osa oli partiolaisia. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla nuorten juttuja. Ei me siinä sitt koko iltaa istuttu ku pienesti alkoi ripsimään, onneksi ei kuitenkaan ihan sateeksi yltynyt. 

Mä en millään saanut unta. Nuorten puhe kuului, otsalamput välkkyivät ja riippumatossani oli epämukavaa. Ja jossain helikopteri pörräsi aika pitkään, mitä lie sattunut kun eihän kopterit pimeässä huvilentele. Ehkä sitt olin vähän nukahtanut kun taas havahduin epämukavuuteen. Nousin ylös ja käänsin petivehkeet toisin päin, siis pääpää ja jalkopää vaihtoivat paikkaa. Johan asento parani. Koska tullessa oli jo pimeää ja nälkä kutsui niin en ollut koemaannut riipparia enkä edes katsonut sen asentoa ja niinpä olin tahtomattani joutunut väärinpäin majoitetteeseeni.

Vihdoin, monen kirouksen ja "eikö tämä yö lopu koskaan?" jälkeen olikin jo valoisaa kun avasin silmäni. Jee! Teeveden keittoon uudella kattilallani ja pieni aamupala. Sitten majoitteen purku ja pakkaaminen. Se on aina yhtä haastavaa, saada kaikki mahtumaan ja vielä rinkka suljettuakin. Uh.

Paluumatka meni jo huomattavasti paremmin, vähän lyhyempi reittikin löytyi - tai siis illalla matka oli pidempi koska kierrettiin yksi hurja ylämäki. Poluilla oli tosi paljon suunnistajia, meneillään oli Nuuksion Huurteinen rogaining kilpailu. Mutta oli siellä normikulkijoitakin, joista yhdellä oli maailman kaunein sienikoppa: tuohesta! Oli se täyttynytkin suppilovahveroista. Sain luvan kuvata kopan, enkä väittäisi sieniä omikseni . . .

Tämän järven nimi on Kolmperä koska sillä on kolme perää;)

Tämän piti olla inspiraatiokuva seuraavan neuleen väreihin, mutta . . . ota tästä nyt selvää.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta retki oli onnistunut ja kiva. Mieli sai piristystä ja virkistystä, keho tarvitsemaansa liikuntaa ja silmänruokaa yllinkyllin kauniista metsästä. Marialle taas iso kiitos kun pyysi mut mukaan. 

Julkisilla kotimatkalle; bussi, juna, metro, bussi.

Sneak peek seuraavasta postauksesta:

KS

Sekhmet museon kattoterassilla.

Egyptin loisto -näyttely kannattaa käydä katsomassa jos aihe vähänkään kiinnostaa. Mulla vierähti siellä vartin vaille kolme tuntia (2.45)!! Aikaa kului koska katsoin kaiken tarkkaan ja luin kaikki näyttelytekstit, jotta tiesin mitä näin. Tästä KLIKS näyttelyn "kaverikirjaan"(pdf). Oi oi, on se vaan ihmeellistä, että noin vanhaa on säilynyt noin hyvin, että ne on löydetty ja . .  ja . . . että niistä tiedetään niin paljon, ja kuitenkin niin vähän.

Muumioituja kissoja, ekan kuvan reunassa näkyy litteä paketti =  muumioitu käärme.

Koira

 

Kala on muumioitu ja laitettu tähän sille tehtyyn arkkuun!

Ostin kolme korttia ja tietysti muumiokissa-avainperän.

Käväisin taas Kauppatorilla kun oli kaunis päivä, ostin suppiksia ja puolukoita sekä ruusukaaleja. Eli, taas on paistanut piiraita.

Monen monta vuotta sitten sain blogi/neuletuttu Marjatalta uunikintaat (linkki 2013 postaukseen) ihan yllärinä! Ja ovat palvelleet oikein hyvin. Välillä käyvät pesukoneessa ja taas ovat kuin uudet. Tai noh, kyllä pikkuisen on kulumaa ja melkein palovammaa.

Ruusuille annoin jatkoaikaa leikkaamalla kukinnot vanhaan, kauniiseen maljaan.