Melkein joulu jo

Sain synttäri- ja joulukukat Villeltä. Ja siinä samassa Uskolle tuli kaksi ihanaa isoa paperia, joista eka laitettiin nyt makoilualustaksi. Se niiiin tykkää olla paperin päällä. Toinen papru on sitten säästössä kun tämä kulahtaa niin saadaan vaihtaa.

Kukkakuvat ei onnistuneet, en nyt viitsi enää viritellä kuvausta uudestaan. Laitan nää nyt kuitenkin tähän niinkuin muistiin. Tossa toisessa on siis pieni sypressi ja valkoinen joulutähti. Kimpussa on monia eri kukkia.

Ja sain ne perinteiset marsipaani joulupossut. Tänä vuonna tällainen aihe possuilla, moni varmaan muistaa lapsuudesta ne opettavaiset apinat? Ja hassunkurinen eläintorni, akropatiaa sirkuksesta?

 

Ja sitten tuli Ihana määrä lankaa! Noh, ei lahjaksi mutta neulottavaksi. Jee! Olen miniälle luvanut neuloa käyttöneuleita ja Kässämessut netissä -tapahtumasta hän oli viimein rohkaistunut tilaamaan langat ja ohjeen villapuseroon ja tekemispakettina kahdet sukat. Sormet syyhyää päästä näitä kutomaan. Mutta ensin ystävän villapusero valmiiksi ja mysteerihuivi, josta olen kaksi vihjettä jäljessä mutta hyvin sekin on edistynyt.

Lahjaksi sain makrameelankarullan. Tästä sitten joskus keväällä solmin amppelin. Terassin seinälle tällaisen saan ripustettua. Kodin seinälle ei onnistu ilman jotain järeää porakonetta. Mulla ei siis ole seinillä taulujakaan, ei ollut edellisessäkään kodissa.

Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille. Marsipaanifiguurit odottelevat syömistään lasi-iglussaan, pysyvät tuoreina ja ovat kivasti näkösällä.

KS

Vanha huivi lahjaksi

Tässä KLIKS on Peipponen huivi valmistunut vuonna 2016. Lanka oli jo ollut toinen "ruma" huivi, purettu ja tämä uusi kivempi malli neulottu. Muutaman kerran sitä kaiketi käytin ja sitten se jäi kaappiin uusien huivien alle. Jokin aika sitten purin yhden huivin uuteen käyttöön. Tämän huuhdoin, kuivasin ja sujautan lahjapussiin. 

Näissä kahdessa kuivumiskuvassa on ehkä väri lähempänä oikeata, sinappi?, kuin valoisassa otettu keltainen väri.

 

Edellisen postauksen sukat on myös valmiit. Tod.näk. liian iso koko jos ja kun laskukaavalla saatu sukan pituus on lähinnä oikeata ja nämä on tehty 'taulukon' mukaan.

KS

Sukan koko, mittaus ??

Tuo kuva on vähän hämärä ja mittaviivainkaan ei ole ihan kohdallaan mutta se nyt on esimerkkinä tästä mittaamisen ongelmastani. 

Nyt on netissä näkynyt monia tällaisia puisia sukkamittoja, niissä on normaali senttimetriviivainmitat ja sitten sukan koko ilmeisesti kengännumerona (?). Ja tietysti puikkomittakin. Kuinka tarkasti nuo reiät saadaan tehtyä, että se oikeasti vastaa puikon paksuutta ( kuluuko reikä isommaksi ja ei sitten enää näytäkkään oikeaa kokoa?)

Ja isompi kysymys nyt on tämä, että mittarissa  19,9 cm:n kohdalla on koko 32! Katsoin netistä kuvia muistakin vanerimitoista ja niiden mittamerkinnät ovat samanlaiset kuin tässä mun mitassa.

Kuitenkin useimmat paperiset, tai netissä luettavat, taulukot näyttävät keskimääräisesti 20 cm = pohjan pituus 30 numeroiselle sukalle. Jossain taulukossa pituus on 19 tai 19,5  cm?! 

Jos lasketaan kaavalla: Jalan pituus = 2 x kengän koko ja se jaetaan 3:lla niin 30x2=60:3= 20 cm. Toisaalta tuosta luvusta pitäisi vähentää vielä 1,5 cm joka on kengässä ns. käyntivara niin silloinhan sukan mitta olisi vain 18,5 cm!!

Ja kuinka paljon sukkaa voi/pitää venyttää mitattaessa siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa kärkikavennukset?  Varataanko kärkikavennukselle 5 cm vaiko 3 cm??

Vaikuttaako pituusmittaukseen se, millaisen kantapään on tehnyt? Usein näen kuvia joissa ns. tiimalasikantapäinen sukka näyttää liian lyhyeltä, eli sukan kantapää on jalan alla.

Tämä tuntuu olevan mystiikkaa tämä sukan neulominen. Mä luulen, että en saa oikean kokoisia sukkia neulottua kuin vain itselleni kun voin niitä tehdessä sovittaa. 

Nyt mitat ovat kantapäässä kohdillaan. Tämä 30 numeroiseksi aikomani sukka (vähän yli nyt kasteltuna) on vanerimittarin mukaan jo 34. Mutta jos katsotaan sitä laskukaavan tulosta, että 30 numeroinen olisi 18,5 cm niin sitten tämä vanerimittari on, yllätys yllätys,  ihan just oikeassa!

Millä mitoilla nyt teen toiset sukat pojalle kokoa 36?

KS

Itsenäisyyspäivän iltakuvia Stadilta

Jugend-salin Roberts Coffee, iloinen kahvipapu ja kissareliefit.

KS

Kaulurit systereille

 

Piko-systeri pyysi kaulurin, jossa on napit takana, "EI pään yli vedettävä. Napit Takana. Valkoinen tai musta, saa se olla ihan kirjavakin."  

Tein mustan koska kirjava olis tietysti ollu väärin kirjava ja valkoinen likaantuu heti. Napit on Pikon omasta nappilaatikosta mulle joskus tulleet. Lanka Katian Arles ja ohje Snurresta, mutta halkio siis tehty ihan stetsonista.

 

Kun olin postannut  tuon oman lilasävyisen kaulurini niin kommenttiboksiin tuli tämä kaino pyyntö:

 "Maija systeri haluaisi samanlaisen kaulurin joka on värisoinnussa talvitakin kanssa"

Lankaalaatikossa oli Arwettaa, ehkä sopivan värisenä, jäänyt raidallisesta puserostani.Tämän napin olen saanut neuleystävältä: "Made with love".  Malli on taas sellainen raglanpuseron alku. i-cord päättely, joka kyllä ehkä rullautuu :(.

KS

Kahdet sukat

 

Vesijumppaohjaajalle olen joka syksy neulonut sukat joulumuistamiseksi. Hyvissä ajoin kysyn mikä on jalan koko ja entäs lempiväri. Ohjaajalta ehtii kysymys jo unohtua joulukuuhun mennessä ja sukat ovat olleet yllätys.

Malli on Leeni Hoimelan Sees-sukat kirjasta Urban knit. Tällaiset olen jo aiemminkin tehnyt. Nyt en enää tee, näitä tehdessä niiiiin monta kertaa menin kuviokerroksien laskuissa sekaisin ja muutaman muukin virhe piti matkan varrella korjata. Noh, loppu hyvin ja vikalla jumppakerralla sitten annan nämä. Muu ryhmä osallistui lankakustannukseen. Kiitos siitä.

 

Varpaista aloitettuna tein näihin taas joustavan päättelyn neulalla. Ei se enää ole edes hidasta kun jujun on hoksannut ja neula osaa jo joutuisasti kulkea silmukasta toiseen.

 

Toinenn valmistunut pari on nämä itselle tehdys Saltkråkan sukat. Muutaman parin näitäkin olen jo tehnyt. Lankana on Sandnäs Garnin Perfect, joka on just perfect tähän malliin. Ohjeen olen joskus muinoin ottanut talteen Ullasta mutta näyttää nykyään olevan myös Ralveryssä. Näiden piti valmistua jo Neuleleirille oleskelusukiksi mutta . . . 

Nyt on tekeillä yksi pusero ystävälle, oma Pohjolan emäntä pusero on jäänyt muiden neuleiden jalkoihin, omat sormikkaat on aika pitkällä ja yksi kauluri systerille on valmis. Islantilainen pusero miniälle on kohta vuorossa. Eli ei tässä kädet jouda joutilaina olemaan. Hyvä niin kun muuta askaretta, tehtävää ja menoa ei ole.

Jouhevaa joulukuuta!

KS

Olipa kerran kaunis huivi, josta tuli pieni kauluri

Kehrä -huivi bloggaus vuodelta 2017. Huivi oli kaunis ja ihanasta Louhittaren luolan Kipinätär merino-silkkilangasta. Mutta mutta, en käyttänyt sitä. Se ei pysynyt muodossaan vaan aina vetäytyi kasaan. Siispä nyt purin huivin, hyvin olin sen kutonut kun yhtään takkua ei ollut, purkautui mainiosti. Kieputin puretun langan vyyhdiksi, suoristusuitin, kuivasin, kerin  ja neuloin kaulurin.

Tähän en mitään ohjetta löytänyt, neuloin ensin kauluksen 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Sitten kahden kerroksen helmineuletta, tein lisäyksiä joka toinen kerros kuten raglanhihoihin. Lopuksi joustava päättely. Tämä on pieni siksi, että kaupungilla kulkiessa en tarvitse lämmintä kauluria vaan just vähän tuulensuojaa kaulalle, stadissa tuulee aina. Villakangastakkini on riittävän lämmin näin etelän olosuhteisiin.

Pikkusen harmittaa kun ihanaa lankaa on vielä runsaasti jäljellä. Noh, kaiketi sille joskus jotain käyttöä löytyy. Jos vaikka Lealle keskosmyssyihin, kelpaisko?

KS