perjantai 10. joulukuuta 2010

Lunta, lunta . . .


Pihavaraston katolle on kertynyt paksu kerros lunta.


Pieni pihapläntti on täynnä lunta, osa on jo työnnetty portista toiselle puolelle.


Tämän keon alla on Calluna!




Tonttukaartini sai lisäystä tiistana kun pienellä neuleporukalla olimme Katjun luona neulomassa ja herkuttelemassa. KIITOS!. Koirulit Muppe ja Lennu nauttivat kun saivat telmiä pihalla puhtaalla lumella. Ai että niillä oli hauskaa!

Arja oli tullut kaupunkiin niin pidimme hänestä hyvää huolta, Katju, Arja, Mari, Marsu: kiitos kivasta illasta. Keskiviikkona olin Arjan kanssaan ostoksilla, keskustan kaupat tuli kierrettyä. Nälkähän siinä tuli, söimme Omenapuussa. Arjalta sain "syndekukkana" itsetekemäänsä saippuaa ja muistikirjan ensivuodelle. KIITOS!

Nää on sitt Joulutonttuja mutta tulevat kyllä hyvin toimeen Saaritonttujen kanssa.




Muutama neulomuskin on valmistunut joulupussiin laitettavaksi: pipo Viking Froyagarnista, jonka sain nyt lopultakin käytettyä loppuun. Tumput on paksummasta vironhahtuvasta, nekin viimeisiä senttimetrejä myöten loppu! Joulupussiin on kertynyt aika monta asustetta. Pussihan matkaa jouluna Leville, jossa systerin perhe viettää ikimuistoisen joulun, onhan mukana monta ulkomailla elävää lasta ja aikuista. Tuskin toista kertaa pohjoisen joulua tulevat viettämään. Joulupukin tapaaminenkin on lapsille luvassa.


(on noille paritkin;) )

KS

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!





Kaikille blogilukijoille hyvää itsenäisyyspäivää

toivottaa Kristiina ja kaverinsa Emppu & Iitu ja poikansa Ville.



Eilen kuuntelin Kansanradiota. Siellä, taas kerran, moni ns. tuomitsi pressan linnan juhlat, kuka milläkin perusteella; aina samat ihmiset, ei rahvasta, hienot puvut ja kampaukset, hymyillään ja pidetään hauskaa, vieraat syötetään ja juotetaan yms. Vain veteraanien muistaminen ja heidän kunnioittaminen vaikuttaisi olevan sallittua tänä päivänä.

Kyllä minun mielestä on ihan oikein juhlia itsenäisyyttä pukeutumalla kauniisti, ja linnan juhlissa vieläpä arvokkaasti, syömällä parempaa ruokaa ja miten nyt kukin haluaa päivää juhlistaa. Hymy ja ilo on sallittua, eikös itsenäisessä valtiossa eläminen ole ilon arvoinen asia.

Tottakai veteraaneja on kunnioitettava ja huolehdittava heistä. Mutta heitä on enää vain niin vähän jäljellä, että ei tätä juhlaa voi vain heidän kanssaan juhlia eikä pitää sitä ainoastaan heidän juhlanaan. Myös oma isäni soti nämä sotamme ja sisarukseni olivat sotalapsina Ruotsissa, sukulaiset evakossa landella kun stadia pommitettiin. Olen maamme itsenäisyyden historiasta kuullut sen kokeneilta ja sitä suuremmalla syyllä koen tämän päivän kaiken kansan juhlapäivänä ja iloisena sellaisena. Ei tätä tarvitse viettää mustassa surupuvussa kyyneleet silmissä, itkut on jo itketty.  Ei enää kauaakaan kulu kun itsenäisyyspäivää juhlii sukupolvi, jonka perheissä ei enää ole elossa sodankäyneitä ja -kokeneita.

Lopuksi vielä kuva rintamalta äidilleni tulleista kirjeistä (juu tämä oli näytillä jo viime vuonna)


KS

perjantai 3. joulukuuta 2010

Sain Superlahjan!


Tulin ihan vaan kertomaan, että:

Kirjoitan tätä uudella tietsikallani! Näppäimistö tuntuu hieman oudolta ja jäykältä. Vanhassa koneessa näppiskin oli jo kulunut ja nappulat lonksuivat. Kirjoitoitusvirheitä saattaa tulla enemmän kuin ennen, heh.

Rakas poikani Ville tuli tänään kotiin ja antoi suuren ruskean laatikon. "Jahas, mitäs tämä nyt on?" ihmettelin. Synde- ja joululahja tämä siis on. Poika on niiiiin malttamaton, ettei voinut odottaa jouluun. Noh, ei se minua haittaa, kivahan tämä on nyt jo saada käyttöön. Hiljainen tämä on, tosi hiljainen. Nyt kuulee radionkin pienemmällä volyymillä.

Tämä on HP Pavilion dv7. Käyttöjärjestelmä on minulle uusi, mutta kaiketi sen kanssa toimeen tulee, miksi ei. Kuvaa en nyt voi laittaa kun sitä ohjelmaa ei ole vielä kytketty.

KIITOS Ville, pus pus ja halit.

KS

torstai 2. joulukuuta 2010

Kalajoki-sukat # 3


Kiva Kalajoki-sukkamalli ei jätä rauhaan. Nyt tei polvisukat.


Näihin muistin jo automaattisesti tehdä lisäykset oikein, siis sen nostettavan lankalenkin joko oikealle tai vasemmalle kääntyväksi! Ekoissa ei tainnu mikään mennä oikein, tokat meni jo aika hyvin mitä nyt muutaman kerran mietin: "miten päin, miten päin?"



Lanka: Any, tummanharmaa, 105 grammaa


Puikot: 15 cm/ bambusukkis/ 2.25 mm


Ohje: Blogi Ylivero / Kalajoki-sukat


Yläresori: 4 oikein, 2 nurin


Takasauma: 1 nurin, 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Kavennukset sauman molemmin puolin, 1 oikein jälkeen ja ennen kavennusta. Sauman paikan laskeminen tuotti ongelmia, ei ihan kohdalleen mennyt mutta . . .



 


Ihanat. lämpimät sukat



KS

maanantai 29. marraskuuta 2010

Sisustushommia


Lähtiessään etelän lämpöön lokakuussa Maija-systeri jätti tehtäväksi hommata heille uudet verhot. Vanhat ovat roikkuneet heidän kaikissa kodeissaan jo 40-vuoden ajan!! Sanderssonin laatukangas on kestänyt, aurinko ei ole haalistanut mutta vähän oli ajan hammas kuluttanut kangasta laskoskohdista.


Huoneen ilme muuttui täysin!!





Kangas on jacquard kuosiinkudottua polyester-puuvillasekoitusta, jonka pinnalla kiiltäviä ja mattapintaisia oksa/lehtikuvioita. Vastaavanlainen kangas oli Tallinnassa kalliimpaa kuin täällä, pitihän tämäkin tarkistaa kun muutoin siellä on edullista. Muita kangaslaatuja en ehtinyt katsoa enkä hintoja vertailla.




Keittiöön ei ollut pyydetty verhoja mutta kun palalaatikossa näkyi niin kiva kangaspala, että se oli ihan pakko ostaa.


Muutuihan se tämäkin ikkuna, kamera vaan ei suostunut onnistuneeseen yhteistyöhön auringon paistaessa ikkunaan.




Yritin kuljettaa verhot siisteinä perille asti mutta piti niitä vähän silittää vielä. Katsokaas kuinka kaunis silityslaudan suojakangas systerillä on. Tämä on siis yli 100-vuotias. Kirjoituksen lopussa on tästä  lyhyt historia.






Ennen on ollut aikaa ja halua koristella tällainen arkinen tarvike. Onhan tämä suojattuna kauniimpi nurkassa seistessään kuin normi, tylsä teflon tms. päällyste katseltavana.



EDIT: Kopioin tähän Maijan vastauksen tuolta kommenteista:

"Kiitos hienosta verhovalinnasta. Se silityslaudan suojus on yli satavuotias. Rofen mummon käsialaa
vuosisadan (siis 1800-1900) vaihteen Tsekistä. Tuonut nuorikkona mukanaan Suomeen. Siksi saksankielinen."


KS

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Säärystimet





Yhden koon lämppärit menevät joulupussiin. Yritin päästä eroon tästä Tessa-langasta mutta vieläkin sitä jäi, arrgh. Tästähän on aiemmin neulottu makuupussi/monitoimineule.




KS


lauantai 27. marraskuuta 2010

ELMA-messut



ELMA-messut on nyt käyty. Koko päivä siellä meni ihan huomaamatta. Katsottavaa oli tosi paljon: Kädentaito, Elma, Metsä, Tee se Itse ja Lemmikit. Kaikki messuosiot katsoin, ehkä tylsin oli Lemmikki-messut. Siellä oli niin paljon kaneja ja pieniä jyrsijöitä, ne vaan ei jaksa kiinnostaa. Kissoja oli vähän ja ne nukkuivat. Kaksi tosi komeaa koiraa tapasin ja hetken juttelin omistajiensa kanssa, rodultaan olivat:  Mustaterrieri. Toinen koirista vähän nojaili jalkaani ja siinä olikin sitten kotiintullessa kissoilla ihmettelemistä, että "mille se Mams oikein tuoksuu?"

Ja olihan siellä tämä TV:stä tuttu komea sonnikin. Ai että se on ISO, mutta niin söpö kuitenkin.




Siellä oli paljon kauniita tavaroita ja herrrkullista syötävää mutta mitään tavaraa en ostanut! Niin paitsi pari karjalanpiirakkaa ja sultsinaa huikopalaksi. Taito-lehden tilasin messutarjouksena ja sain 2 aiempaa lehteä kylkiäisenä. Pikavilkaisulla niissä on taas paljon mielenkiintoista luettavaa.

Tavaran sijasta ostin Palan ikimetsää! 20 m2 suomalaista luonnontilaista metsää, Limberg, Lohja. Hinta 10 euroa. Luonnonperintösäätiön sivulta löydät tiedot kuinka voit "ostaa palan ikimetsää" eli lahjoittaa metsänsuojeluun. Suosittelen!

Kaikki ukit ja mummit sekä kummit ja kumminkaimat voisivat nyt  Antaa lahjaksi palan ikimetsää pikkulapsille, lelujen ja muun turhuuden sijasta. Pienelläkin lahjoituksella edesautamme ikimetsiemme säilymistä!




Ulkona sepät takoivat rautaa!


KS

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Postin tuomaa


HipHei! Postilaatikossa oli pehmeä paketti!


Olen tämmöisiä netissä nähnyt mutta ne ovat olleet eri rotuisia, esim. Saunatonttuja ja Punalakkisia. Näiden kortissa luki, tai siis luin: Vaaritonttuja. Kiitos-sähköpostini sai OutiM:ltä jatkoa, ja hän kertoi näiden olevan Saaritonttuja. Ja niinhän siinä kortissa ihan selvästi lukee! Aivoni ilmeiseti oletti Vaaritontuksi, sehän on jotenkin tavallisempi kuin Saaritonttu, vai mitä?

No mutta Saaritontuthan on ihan oikeassa osoitteessa täällä mun luona. Ne pääsevät ensi kesänä Saareen ja todennäköisesti joutuvat olemaan mannekiineina useassa valokuvassa (2009 kesällä Huopaenkeli seikkaili kuvauksissa). Kyllä ne Vaaritontutkin olisivat päässeet, suunnitelma oli jo valmis ennenkuin tämä nimisekaannus selvisi.

Mukana tuli myös saippuapala. Se on niin kauniin värinen ja tuoksuu herrrrrkulliselle, että teki mieli haukata. Se on Suklaasaippua! Ei ihme, että olin sitä jo suuhun tunkemassa;)

KIITOS, OutiM!

SAARIVAARIT:


KS

PS Edellisen kirjoituksen Nuuksion reissu oli myös kielikurssi, opimme uuden sanan: ACCELERATIONSFÄLT.


maanantai 22. marraskuuta 2010

Ah Elämää!


Kyllä tänään on ollut semmoinen elämästä nauttimisen päivä että ... ah.

Aamusella pakkasin eväät reppuun, laina-autolla hain Marian kyytiini ja auton nokka kohti Nuuksiota. Sää oli just sitä mitä ennustettiin: pakkasta -6, pilvipoutaa. Nuuksiossa oli jo talvista verrattuna tänne rannikon lämpöön. Muutamalla korkealla aukealla paikalla tuuli teki ilman tosi kylmäksi mutta pääasiassa polku kulki metsän siimeksessä.

Kiersimme Haukankierroksen vastapäivään, näin saimme nuotiopaikan loppupäähän, eihän sitä heti nälkä ollut. Koska retken tarkoitus oli nautinto eikä suoritus niin valitsimme tämän lyhyemmän reitin. Kivasti oli aikaa pysähtyä kuvaamaan, ihailemaan maisemia ja puroja. Monen monta elävää siimassaan roikkuvaa hämähäkkiäkin nähtiin. Miten ihmeessä ne vielä olivat liikkeellä?

Kuvapläjäys:



Voi eiii! Hurrrjan pitkät portaat kiivettävänä!





Purot solisivat siellä ja täällä, ihana ääni.





Metsänvartija oli hoitanut homman näin hienosti:

nuotiopaikka oli siivottu viikonlopun jäljiltä ja puut valmiina sytytettäviksi!




Nami nam, kyllä kahvi ja voikku maistuivat. Koska en osannut päättää kumpi makkara olisi parempaa niin ostin molemmat: Wotkinin lammasgrillimakkaraa ja pekonilenkin.

Lammasmakkara oli molempien makuun, tosi herkullista. Paistoimme vielä pienet maistiaispalat pekonimakkarasta, joka sekin oli hyvää mutta herkun jälkeen ehkä hieman laimean makuinen.

Varavillasukka toimii termarin lämmittäjänä.




Retki oli oikein, oikein mukava ja kaikinpuolin onnistunut. KIITOS MARIA mukavasta seurastasi.

HuHuu, MAIJA siellä etelässä: Maria lähettää kiitokset, ja minä kanss, autolla pääsi niiiin mukavasti retkelle, ei me muuten oltais menty;)



Illansuussa kävin saunassa, jalat on hoidettu ja rasvattu. Olo on kerrassaan mainio. Eväsherkkuja oli vielä iltapalaksikin. Teemuki on tuore ostos Tallinnasta, Nordecentrum Novalux-kauppa.




Ja tässä lukijoillekin pieni herkkuhetki: Puron solinaa, olkaa hyvä!










sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Siellä sun täällä


Kiirettä on pitänyt, ei tule aika pitkäksi, ei.

Maanantaina olin Myyrmäen neuletapaamisessa. Oli kiva tavata Virpi pitkästä aikaa ja muita neulojia ekan kerran ihan livenä. Teppanan kanssa muisteltiin Hiitolan sukkien ongelman ratkaisua;)

Keskiviikkona oli Vuosaaren lähiöaseman kässäkerho ja sitt torstaina sen porukan kanssa käytiin Tallinnassa. Kolmelle rouvalle oli ensi kerta Karnaluksissa ja reaktiot sen mukaiset.

Pronksi Lõngapood




Lauantaina vuorossa oli Ogelin neuletapaaminen. Siellä oli pöytä koreana kun oli myymälän 2-vuotis synttärit. Kuvia myös Anittan blogissa.


Sain Rankalta Apinalta hyviä neuvoja käpyilyyn (PDF), jota olen nyt opettelemassa. Uutta, uutta pitää oppia ja keksiä vaihtelua käsitöihin. Jotenkin vaan mun aivot ei nyt suostu lähettämään oikeita koordinaatteja sormille miten niiden pitäisi niitä solmuja tehdä. Noh, kyllä se siitä. Kirjastosta lainasin kirjan Kauneimmat käsityöt, osa 2, siinä on kuvin näytetty ja kirjoituksin kerrottu tämän tekniikan salat. Eihän se vaikeata ole, eihän.

Martin markkinat jäi käymättä mutta huomenna, maanantaina, menen metsäretkelle Nuuksioon. Ah, ihana päästä metsään pitkästä aikaa. Nuotiomakkaraa on mukaan varattuna, ja tietysti kaikkea muutakin hyvää evästä.

Kunhan kaikelta menemiseltä kerkiän, niin laitan Tallinnan lankakaupat järjestykseen. Olen aloittanut jo mutta nyt on sitten ihan kaaoksessa koko kategoria. Jos jotain kysyttävää nyt on, epäselvyydestä johtuen, niin laita e-meiliä.

KS

PS EDIT: Jos jollain on vapareita/tarjouskuponkeja Tallinnan matkaan ja uhkaavat jäädä käyttämättä, niin mielelläni vastaanotan sellaisen: ainakin yksi matka on suunnitteilla joulukuun alkupuolella Lilan kanssa.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Pientä neulottua


Lapsille olen vähän neulonut, kaulaliinat Knopp-langan jäämiä viime joulun villapuserosta. Sukat ja lapaset sekalaisia jämiä (lapasista on ollut jo kuva keskeneräisenä).




 


Muistattehan, että tulevana viikonloppuna on Martin markkinat ja Ogelin neuletapaaminen. Ja ne Kädentaito-messut Tampereella. Seuraavana viikonloppuna Helsingin ELMA-messuilla on myös kädentaitajat paikalla ja uutuutena lemmikkieläimet.


KS


 

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Pientä virkattua





Systeri sai jo neulatyynyn 75-vuotis lahjaksi mutta ruinas vielä toisen. Tein mustavalkoisen Kotiväki-langasta, napit löytyi nappilaatikosta.





Kirjanmerkkejähän olen virkannut keväällä jo ison kasan, kesälläkin niitä tein ja annoin saarikavereille. Taas on monta syntynyt kaupunkimatkoilla = 1 merkki/edestakainen metromatka. Joulukorttin mukana joku tämmöisen saa, pieni muistaminen.


EDIT: Kirjanmerkkien ohje on tässä.  Näin sen suomennettunakin jossain blogissa mutta en nyt löydä missä se oli.

KS

perjantai 12. marraskuuta 2010

Kupillinen kuumaa teetä,


olkaa hyvä!


Tässä eräänä päivänä tutkin netistä Helsingin teepaikkoja. Ei niitä montaa houkuttelevaa ole. Valitsin Demmers Teehausín ja pyysin Marian teelle. Pikkuisen hän ihmetteli kun sanoin, että mennään Annankadulle, yllärinä vein hänet ihan oikeaan teepaikkaan;)

Kirpeästä syysilmasta oli mukava astua sisään teehuoneeseen. Ah, kymmenittäin teepurkkeja joista valita.




Päädyimme Vietnamilaiseen villinä kasvaneeseen mustaan teehen. Ja hyvää se olikin. Lisukkeina oli tarjolla hunajaa, tummaa ja vaaleata sokeria, sellaisia rouheita palasia, sekä teekarkkeja. Karkkit maistuvat teelle, onhan niiden makuaromina nimenomaan teeuute. Kuvassa näkyy hauska tiimalasikolmikko = kolme eri haudutusaikaa!


Palvelu oli oikein ystävällistä ja saimme hyvän teen lisäksi paljon tietoa teestä. Kannullisesta tuli useampi kupillinen ja hinta oli pöyristyttävän edullinen, en kehtaa edes kirjoittaa.






Maria osti juomaamme teetä kotiinviemiseksi. Kaupassa on myytävänä teetarvikkeita ja herkkuja teen kanssa nautittavaksi. Mutta paikanpäällä saa vain teetä, mitään leivonnaisia tms. ei ole tarjolla johtuen tämän maan tarkoista määräyksistä ja säännöksistä mitä ihmisille saa syöttää, missä ja miten ja taatusti superhygieenisesti. Noh, meille tee oli ihan riittävä virkistys emmekä mitään haukattavaa kaivanneetkaan.




Tämä on kiva paikka piipahtaa kupposelle ystävän kanssa, mitään isompaa porukkaa ei kerralla mahdu, ja hyvä niin.

Herkkumaailma blogin  tässä kirjoituksessa  on myös kerrottu tästä kaupasta.

KS