perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tykkisluupin kastajaiset

Olipas hieno tilaisuus. Asiapitoisen puheen jälkeen aluksen kummi Jaana Pajunen kastoi tykkisluupin, tosin skumppapullon rikkoi miehekkäästi Johan Gullichsen.



Tämä hieno tykkisluuppi on rakennettu Suomenlinnassa eli Viaporissa. Kastamisen jälkeen seurasi wanhan ajan kunnialaukauksia aluksen tykeillä sekä Wanhan Warusväen tykillä ja musketeilla. Komeata oli, ruuti savusi ja tuoksui.


Satamassa oli myös komea Tre Kronor purjealus.
KS
EDIT: Metro-lehdessä on kuvia ja videoilla musketti- ja tykkilaukaukset.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Usko The Puukiipijä

Tiistaina aamulla Sipoon Kaunissaaressa koettiin toistaiseksi harvinainen eläimenpelas-tustoimenpide. Usko, maatiaiskissa (Felis catus), kiipesi salamannopeasti mäntyyn (Pinus sylvestris). Sopivalta korkeudelta, lue flexinarun pituuden päästä, löytyi mukava oksa, josta saattoi tiirailla tsirppejä uudesta näkökulmasta.

Välillä vähän asennonvaihtoa, josko näkyisi herkullisempia siivekkäitä.

Lopulta maisemat ja tsirpit oli nähty ja oli alastuloan aika. Ensi pientä suunnantarkistusta . . .

Mitenkähän tämä toimii? Pitäiskö peruuttaa?

Ei, ei se onnistunut niinkuin Strömsössä! Talutin juuttui siihen pienimpään mahdolliseen oksantynkään. Kissa piti kynsineen puusta kiinni juuri sen verran korkealla, että siihen ei ylettynyt millään korokkeella (lue: limsakori kun muuta ei ollut tarjolla). Talutin niin kireällä, että lukkoa ei saanut auki jos siihen pikkusen sormensa sai venytettyä.
No, ei hätiä mitiä, onhan Uskolla jo hyvä lisänimi "Houdini". Siispä kaikki taidota peliin ja kas! kissa vapautui ikävästä tilanteesta.

Paikalle kutsuttiin apuun pelastupartio - ei kuitenkaan Bernard ja Bianca -, vaan Antti ja Miikka. Talutin saatiin hienosti alas.

Sopii nyt katin rapsutella kaulaansa ja ihmetellä mitä tuli koettua!

Ehkä Uskolle pitäisi nyt antaa lisänimi V. Gustafsson, mutta toisaalta tässä meni todella pieleen turvaköyden oikeaoppinen käyttö. Ehkä tyydytään vain The Puukiipijä -nimitykseen.
Ja juu, kissalla on kaksi valjasta, pinkki ja vihreä, et näe harhoja. Puussa roikkuu se vihreä ja kaulanrapsutuksessa on pinkki, koska se vihreä oli vielä puussa;)
Päätän raporttini Kaunissaaren ihmeellisestä luonnosta tähän.
KS
ps. Iskias vaivaa edelleen, tänne tulo sunnuntaina oli oikea tuskien taival (kuten taannoisena keskiviikkona kotimatka, huh huh) mutta tänään on helpompi päivä.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Suvivirren aikaa


Paljon melua tyhjästä on tämä perinteikäs laulu kevään mittaan aiheuttanut. Toisenlaisilla sanoilla haluan toivottaa kaikille oikein hyvää kesää!

Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

Taas nurtsit vihannoivat 
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snäkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.

Slanginnos Mikko Seppälä ja E.J. Kauhanen
Slangi.net sivustolta
hittaat kliffaa ajankulua!
KS

tiistai 27. toukokuuta 2014

Tylsää

On keskiviikko 27.5.14 klo 14.30 ja hemmetin tylsää! Päivä on pilvinen ja viileä, pilvet eivät osaa päättää sataako vaiko ei. Mulla on joku selkälihas pahasti jumissa, ollut jo lauantaista asti, enkä pääse kunnolla liikkumaan. Onneksi mulla oli jo pari vuotta ollut säilöttynä hyvä merentuoma kepakko, josta sain tehtyä kävelykepin.
Aamupäivällä vaelsin katsomaan saukkoa mutta se ei näyttäytynyt. Sen sijaan näin vilauksen hylkeestä. Miten kulutan loppupäivän on vielä arvoitus. Kirja on luettu, käsityö on tylsä . . . .

Perjantaina ku tultiin tänne niin ekaks piti antami kissalle ruokaa vaan joku jyrsijä oli sen poissaollessamme haistanut ja pikkupikku hampaillaan sievästi nakertanut rasian rikki ja vielä paskonut mennessään tai ehkä jo tuota raskasta työtä tehdessään.

Lauantain aamupuhteena oli asentaa aurinkopaneeli. Jezz! Mä tein sen, ihan itse! Paneeli, akku, joku laite ja vielä yks toinen laite piti saada kytkettyä toisiinsa erilaisilla johdoilla. Niitä piti kuoria ja varmuuden vuoksi merkitä punaisiksi ja mustiksi. Naapurilta kävin varmuuden vuoksi katsomassa mihin väliin mikäkin laite kuuluu laittaa. Vähänks oon hyvä;)

Sunnuntaina yks kaks alkoi kuulua koikotusta, kurkiako? Ei vaan 30 laulujoutsenta laskeutui lepäämään ihan silmiemme eteen. Mun kamera ei tietenkään tallentanut niitä hyvin mutta kuva kuitenkin on tässä.
Kohmeisin sormin kirjoitti
KristiinaS

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lepää rauhassa, Sädis


Perjantaina 23.5.2014 oli rakkaan broidini siunaustilaisuus. Koville otti mutt kyllähän siitäkin selvisin, vaikka muistotilaisuudessa jäi muistelut kertomatta. Pienenä kutsuin broidia nimellä Poppe, koska en osannut sanoa Seppo.

Broidi, Sädis, oli osa suomirockin historiaa, mukana alusta asti. Toivottavasti sitä on kirjattuna muistiin muuallakin kuin mainintana Jyrki Hämäläisen ja Jorma Huhtalan kirjoissa. Tässä muutama valokuva Sädiksen omista lehtileikkeistä sekä niiden yhteyteen Sädiksen kirjoittamat tekstit, (kuvat näet hieman suurempina klikkaamalla niitä tässä linkissä). Paljon, paljon muussakin Seppo oli mukana mm. Lions-toiminnassa.

"Ensimmäisen orkesterin kokosin -50 luvulla koulukavereideni kanssa. Jazzi oli "poikaa" ja niinpä stanradreja harjoiteltiin ja opittiinkin levyjä kuuntelemalla, sekä jameihin kokoontumalla. Siitä se lähti. Keikkailu aloitettiin tietenkin kouluhipoissa. Iskelmiäkin kyllä "pitkin hampain" soitettiin ja koska jengi tuntui diggaavan jazzahtavasti soitettuja iskusävelmiä, ohjelmistoa laajennettiin harjoittelemalla muutama valssi ja beesamemuutso. "Vanhatkin" opeteltiin."

"Ja sitten tuli Rock and Roll! Nuoriso vaati rokkia. Niinpä kehitttiin raju tuttifruttimeininki ja lavashow. Jyrki Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Tähtein tuska ja kimallus": Seppo "Särkkä" Sädevuo oli Suomen Jerry Lee Lewis, ensimmäinen rock-pianisti, joka möyri pianon päällä ja alla. Seppo Sädevuo oli ja on viimeisiä amerikkalaistyyppisiä persoonia Suomen showbisneksessä."
"Esiintymiset TesTV:n musiikkiohjelmissa, sekä mm. Ylen esimmäisessä suorassa TV-lähetyksessä Pasilasta, tekivät Seppo Sädevuon nimen tutuksi myös kotikatsomoissa, joita Helsingissä oli tuolloin peräti pari tuhatta."

"Esiintymistarjouksia alkoi tulla myöskin yleisille tanssipaikoille. Pitkäaikaiset kiinnitykset mm. Helsingin huvikeskuksessa, EXPO-hallissa, sekä kesäisin Linnanmäen tanssipalvijongissa (Rondo) ja ulkoilmanäyttämöllä kotimaisten ja kansainvälisten esiintyjien säestäjän loivat vankan pohjan tanssi- ja viihdemuusikon ammatille. Esiintymismatkat ovat ulottuneet myös ulkomaille: pohjoismaat, eurooppa, kaukoitä, USA."






POPPE, olit rakas. Näkemiin.

Broidi diggas tätä mun blogia, aina kehui ja muisti mainita siitä tutuilleen. Hänen kunniakseen tämä on ensimmäinen bloggaus, jonka kirjoitin ja lähetän eetteriin Kaunissaaresta.
KS

torstai 22. toukokuuta 2014

Eläimia

Hyvät silmät oli monella lukijalla kun huomasivat edellisen postauksen männynrungolla olevat puukiipijät. Ne on poikasia, joita emo kävi siinä syöttämässä. Poikasia tässä kuvassa on neljä, eilisissä kuvissa taisi näkyä vain kolme.
x x x
VillaLankassa käy usein supersöpö Martti. Poikakoirana sillä on taipumusta vähän merkkailla paikkoja ja siksi se joutuu lankakaupassa ollessaan käyttämään "vaippaa". Mä ompelin sille tämmösen:
(rumia tikkejä kun ompelukone ei tykkää tarranauhasta)
x x x
Saaritavaroita varten olin hakenut kellarista suuria kasseja. Aikansa pedattuaan suurinta niistä Usko tykkäs, että tää on sille sopiva;)
KS

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kuulumisia Kaunissaaresta

HipHei! Olipas kaunista ja lämmintä, oikein mukavat viisi saaripäivää. Noh, sateli vähän ja ukkonen möyrysi merellä mutta ei kohdalle tullut. Luonnolle tekee sade hyvää, voin käyttää sadeasua kunhan kukat kukkivat ja sienet kasvavat;)
Usko on aika velmu pääsemään valjaistaan irti. Kerran pääsin oikein näkemään kuinka se tapahtuu mutta se on niin nopea toimitus, että en ehtinyt nähdä missä järjestyksessä se tempun tekee.
Tänään keskiviikkona Usko toi näytille ensimmäisen saaliinsa, päästäisen! Toisenkin se sai ajettua "nurkkaan" mutta tassut ei sinne asti ylettyneet ja niin saalis pääsi karkuun. Myös metsämyyriä vilistelee nurkissa. Hävettää, että vaikka on kissa talossa niin hiiret hyppii pöydillä.

Mun istumapaikka on aina se paras kissankin paikka kissankin mielestä;)

x x x
Saaren ravintoloitsijahan vaihtui talven aikana. Onneksi tuli aikanaan kiitettyä ja kehuttua Kikkaa ja Karia, niin hienosti he ravintolaa pitivät.
Nyt on toinen ääni kellossa, ainakin näin aluksi. Mikään ei ole niinkuin "pitäisi". Kahden ravintolan (Lähiö Rastilassa ja Uuni Kaunissaaressa) avaaminen tietysti on vaativa suoritus mutta ymmärtääkseni aikaa valmistautua oli vaan ei ainakaan saaressa toiminta vakuuta lainkaan. Ravintola Uunin kotisivuilla on niin hurttia (mautonta) huumoria, että sitä tuskin ymmärtää muut kuin kirjoittaja.
x x x
Tiistai-iltana noin klo 22 kuului valtava pamaus. Teltoista me asukkaat hipsimme yöasuissa ulos katsomaan ja kuulostelemaan mitä tapahtui ja missä. Kaikenlaista arvuuttelua oli, mutta ääni oli niin iso ettei se oikein teltta lämmittimestä voinut tulla, ehkä laguunissa joku vene pamahti taivaalle, osuiko joku johonkin vanhaan pommiin tai miinaan . . .?? Tänään sitten selvisi, että se oli äänivallin pamaus. Ei sitä siihen aikaan illasta osannut kuvitellakaan sellaista ääntä kuulevansa, harvoinhan sitä kuuleekaan. Ihmetyttää vaan se, miksi tämä tapahtui niin myöhään illalla jos ilmatilan loukkaukset olivat tapahtuneet iltapäivällä ja alkuillasta?

Kuva-arvoitus
Mitä näet kuvissa? Vastauksen näet huomenna.
KS

perjantai 16. toukokuuta 2014

Saarikissa Usko

 Kiitos osanotostanne, ystävät, tutut ja blogitutut!

x x x


Usko on oikein hyvä saarikissa. Matkusti mennen tullen veneessä hienosti. Menomatkalla katseli touhua ja outoa kulkupeliä, takaisin tullessa se nukkui kopassaan. Ei yhtään mourunnut eikä pissannut koppaan eikä muutakaan - oon kuullu että jotkut kissat noin tekevät.
 
Sitä en tiedä miten se on viihtynyt ensimmäsen sadeyön kesämajassaan mutta hengissä se oli eikä vaikuttanut vihaiselta kun oli joutunut olemaan pienessä tilassa. Onhan se häkki tilava mutta kuitenkin rajoittaa liikkumista.
Seuraavat yöt se oli teltassa mun kanssa. Talutin oli sen verran lyhyellä, että ei ihan pihalle asti päässyt mutta portaalle istumaan ja katselemaan metsän yöelämää. Mutta koska se oli onnistunut saamaan itsensä jumiin taluttimen kanssa ja pääsi valjaista irti niin tästä lähtien se viettää yöt omassa kesämajassa. Mä en saa telttaa niin tiiviisti suljettua, että kissa varmasti pysyisi sisällä. Ja kun se sitt haluais ulos niin taitais olla vain riekaleet Suvikoijasta jäljellä.
Heti kissa osasi myös tehdä tarpeensä luontoon, helpotus sekin kun ei tarvitse niin huolehtia hiekkalaatikosta. Tottahan sellainen sillä majassaan on, tietysti.

Tirppejä on vahdittava vaikkei niitä saakaan metsästää.

Nyt me mennään taas! Parempaa säätä on luvassa, mutta En aio talviturkkia vielä heittää;) Tullaan sitt ens viikolla kertomaan kuulumisia.
Voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne!
KS