Päivä sumussa

Torstain ja perjantain vastaisena yönä ropisi kummallisesti, ikäänkuin sade mutta ei kuitenkaan. Aamulla oven avatessa sitten syy selvisi: sankka sumu. Hyvä että eteensä näki.
Sumupilvi pysyi saaren päällä koko päivän! Näin pitkäaikaista sumua ei kukaan muista. Olo alkoi olla aika ahdistunut kun mihinkään ei nähnyt, ääniä kuului mutta mistä. Illansuussa sitt taivas aukeni ja olikin oikein nätti ilta, kalliolla grillattiin herkkuiltapala Erjan kanssa. On se kiva seurassa nauttia merestä ja hyvästä ruuasta.

Aamulla kun heräsin niin valoa oli tosi vähän, sellaista hämärän hyssyä. Ah ja oih, mikä peikkometsä oli ilmestynyt yön aikana. Kamera piti heti ottaa käteen ja yömekossa hiiviskelin pitkin polkuja. Ihan ääneen huokailin ah ja oih, niin käsittämättömän ihmeellinen näky oli. Tässä jokunen kuvanäyte tunnelmasta sekä verkkojen ja seittien kauneudesta.
Seittejä

Männynoksat olivat kuin sokerihuurrettuja.

"Peikkometsä", siis hyviä peikkoja täällä varmaan asuu:)

Riippuverkkoja

Luonto ON ihmeellinen ja antaa uskomattomia kokemuksia sekä herättää erilaisia tunteita.
KS

Vaihtelevaa säätä

Jep jep, on ollut hellettä ja sadetta sekä tuulta. Viikolla oli kovia itätuulia ja torstaina vuoropaatti jätti yhden vuoron ajamattakin. Tietysti just sinä päivänä ku mä olin menossa stadiin ostamaan Uskolle ruokaa. Olin vihainen ku rantapiru, okei okei turvallisuus ennenkaikkea.
Mutt ku tieto ei kulje täällä saaressa laisinkaan. Paatilta oli yritetty soittaa tänne, että se meneekin Laguuniin mutta kukaan ei vastannut. Ei oo eka eikä varmaan vika kerta. Vuorovenelaiturille ku ensin kävelee eikä siellä oo tietoa mihin laituriin paatti meinaa mennä, ja sitt joutuukin kiirehtimään Laguuniin asti niin ei siinä paljoo naurata. Noh, mä menin sitt seuraavana päivänä ja ostin Uskolle riittävästi ruokaa, ei joudu katti oleen nälissään jos tuuli puhaltaa, niih. Se vaan viettää kissanpäiviä ja nauttii elämästään, ja juoksuttaa mua.

Kesäkaverikoira Chicon emännältä loppui loma. Käytiin muutamana iltana yhdessä kävelyllä; Usko edellä ja Chico perässä. Hienosti meni, harmi ku ei jo alkukesästä älytty kokeilla, että kissa ja koira voi hyvin lenkkeillä yhdessä.

Muurahaiset edelleen kaivaa käytäviään, yks päivä ovella näkyi kaksi siivekästäkin murkkua, mutta ne on niin nopeita veijareita ettei kuvaa saanut.

Kenttäorakko kukkii parhaimmillaan, on se vaan kaunis kukka. Hyvä kun on saatu kasvusto suurenemaan.

Vuoropaatti lähdössä Laguunista.

Riippuhämähäkin verkkoissa sahanpurua, jota murkut pudottavat koivusta, siis toinen paikka eikä toi mun pihakannon murkkukaivanto.

Keltamaksaruoho

Uusi viikko alkoi sateisena mutta sehän tekee hyvää sienille, pari kanttarellin poikasta on nähty ja punikkitatteja.
KS

Viikon luontokuva

Jokunen vuosi sitten komea koivu kaatui, suihkahti kivasti teltan vierestä eikä päälle. Nyt sen kannossa on asukkaitta ahkerassa työssä. Hevosmuuraheiset kaivavat siinä onkaloitaan, miksiköhän? Illalla kun on hiljaista niin oikein kuulee sen työn äänen ja rapinan mitä ahkerat jalat pitävät.
Ne tuovat suussaan ison palan, pudottavat sen reunan yli ja kipittävät takaisin sisälle. Alhaalla purukasalla on pari muurahaista, jotka siirtävät purua kauemmaksi. Fiksuja eläimiä, täytyy ihmetellä niiden ahkeruutta ja viisautta. Osa kuvista on otettu illalla salamalla, siksi vähän hassun värisiä.

Usko nauttii elämästään täällä. Päästäisiä saa pyydystettyä, ei nyt ihan joka päivä mutta usein kuitenkin. Nillä leikkii, aikansa heittelee ja käpälöitsee niitä ja sitt mä heitän raadot pois pihapiiristä.
Mustikkamättäällä on hyvä kelliä ja paistatella päivää, tietysti välillä täytyy turkkia pestä.

Viikon sääilmiö
Sankka sumu vyöryi mereltä, näkyvyys ehkä 50 metriä. Sen jälkeen olikin sitten mitä kaunein kesäpäivä ja -ilta.

KS

Neuleliinoja neuleystäville

Muutaman liinan olen neulonut, taas kerran. VillaLankassa kysyin, josko joku haluaisi liinan ja kyllähän muutama halukas löytyi.
Anulle neuloin kirjasta 'Knitted Lace in White' mallin Vibeke. Tätä mallia en ole ennen neulonut. Ohjeessa oli aika monta virhettä mutta selvisin niistä suuremmitta kommelluksitta. Koko on muistaakseni noin 42x42 cm. Lanka loppui juuri ennen viimeisiä kerroksia mutta onneksi VillaLankasta löytyi saman tehtaan valmistamaa virkkauslankaa, joka ei juurikaan poikennut alkuperäisestä. Väri ainakin oli just kohdallaan.

Krissekin halusi neliönmallisen ja hän tykkäsi näkemästään Ingeborg II mallista niinpä sellaisen hän sai, ja toivomassaan värissä. Tämä on kirjasta Knitted Lace ja useammankin olen tätä neulonut. Koko on noin 25x25 cm.

Ehkä eniten neulomani mallin Ditte II tein taas kerran, sen sai Arja. Vihreä oli toivomusväri, toivottavasti tämä sävy osui edes sinnepäin oikeata. Tämä on aavistuksen pienempi (ehkä se oli halk. 42 cm) kuin aiemmat (50 cm) sillä Eng-lanka oli ohuempaa ja neuloin 2.25 puikoilla kun yleensä käytän 2.50.

Mä en kohta enää kehtaa näista liinoista kirjoittaa . . . mutta taas on yksi valmistunut. Se onkin suurempi enkä sitä ole ennen tehnyt. Kaunis siitä tuli tosin ns. pellavaväri ei itseäni miellytä. Saatte odottaa liinan kuvaa, se pitää vielä pingottaa, kunhan saarielämältä kerkiän;)

Ja just ennenkuin viimeksi lähdin saareen niin postiluukusta kolahti kirjekuori. Ai ai minkä ihanan yllärin se sisälsikään: Neuleliina lehti!! Jee! Kiitos tuhannesti Wiktoriina, että muistit mut lehtiostoksia ihan ulkomailla tehdessäsi. Mulla ei ole koskaan ollut neuleliinalehteä. Ajatella, että tällaisiakin on olemassa. Niin kauniita malleja ja näitä malleja en ole nähnyt aiemmin missään.

Saksaa en osaa mutta kyllä näistä ohjeista selvitään, niinhän Wiktoriinakin kirjoitaa:) Ja onhan netissä saksa-suomi neulesanasto, kiitos Ulla.

Kuulemma, ehkä, sääkartassa näkyy, oikeasti ehkä taivaallakin tuo iki-ihana iso lamppu näyttäytyy, siispä saareen!
Heissulivei, nauttikaa kesästä vaikka sataiskin, nauttikaa kaksinverroin jos paistaa!
KS

Taas sataa

"Sunnuntaina sataa aina" sanotaan laulussa ja täällä satoi koko päivän! Nyt maanantaina on vain superkosteata ja usvaista tai olisko tuo ihan sumua.
Lauantai olikin sitten kesän tähän astisita päivistä kaunein ja lämpöisin. Hyvä niin sillä Tintsu kävi täällä päiväretkellä. Oli siis niin kiva päivä että . .  Tännehän voi ja saa tulla ilman tuliaisia mutta Tintsu niitä toi yllinkyllin. Suklaata ja cocista, tietysti heh, ja kiva mittanauha VillaLankan valikoimista. Mustikkapiirakkaa, sämpylöitä. Ja herkkuruokaa: entrecotea grillattiin rantasomerikolla ja raikasta salaatia nautiittiin kera auringon. Halloumia oli alkupalaksi. Yhtään kuvaa en ottanut? ihmeellistä kun mulla kamera on aina käsillä. KIITOS Tintsu eväistä ja siitä, että tulit.

Mennäviikolla ostin Hagiksen hallista Black Agnus rotuisen entrecoten, joka painoi 302 grammaa. Ja oli hyvää pannulla paisettuna vaikk grillissä tulee ehdottomasti parempaa.

Tässä on kuva mun tikkaovankolkuttimesta, siitä aiemmin olleesta kuvasta ei ehkä toimintaperiaate selvinnyt. Se siis on kiinnitetty puuhun ja kun narusta vetää niin tikka hakkaa nokallaa ja siitä tulee oikein hyvä ja kuuluva ääni. Nuo nimikirjaimet toin aikoinaan espanjasta.

Sadepäivinä mun maisema on tällainen

Mulla on tuollainen muovi edessä ettei sade pieksi ihan sisälle asti. Siinä on hyvä istuksia niin ei tarvi ihan sisällä olla koko päivää, ruokaakin on kivempi laittaa ja kaasu palaa paremmin kun on tuulensuojaa.
KS

Kissamaista ajankulua

Kuviensiirto-ongelmani on korjattu, kiitos Ville.

Olen lisännyt edelliseen postiin puuttuvat kuvat.

Ai jufe, uskomatonta! Äsken tossa pihalla kuljeksi oikein kaunis kuparinpunainen Kettu! Keskellä kerrostaloja.

Hrrr, kylmää jaksaa pidellä. Viime viikon tiistaina saaressa oli niiiiin kylmä, että jos vuoropaatti olis kulkenu niin olisin just lähtenyt kotiin. Räntääkin satoi! Ei siinä kangasseinät paljoa lämmitä ja tuuli viuhuu nurkissa niin, että villasukat pyörii jaloissa. Keskiviikkona oli sitt vähän parempi ja päätin sinnitellä. Vaan lauantaina tuli mitta täyteen ja lähdin kotiin lämmittelemään. Tässä nyt sitt odottelen kesää parempaa;)

Täällä kotona Usko nukkuu melkein koko päivän, ja ehkä yölläkin.  Saaressa se on ihan toinen kissa. Pitää mut liikkeessä koko ajan. Milloin se jää jumiin pienimpäänkin juuren tynkään, milloin se haluaa vaihtaa oleskelupaikkaansa, välillä pitää päästä kävelylle ja puihin kiipeilemään yms.

Kun mä lähden pidemmälle, esim. kaupalle tai saunaan, niin Usko saa odottaa kesäpesässään. Ihan ok se on siellä ollut. Aina kun oon tullut takaisin niin se on ollut kopassaan nukkumassa.

Välillä täytyy vähän haukata välipalaa. Yleensä ruokakipot on sisällä ja se käy siellä syömässä mutt joskus tarjoilen sille myös ulos.

Kärpäset löytää heti tiensä kipolle (tuossa reunalla yksi jo on) ja Usko saa siitä lisäravintoa. Myös mehiläiset kelpaavat, ehkä ne ovat makeita jos ovat olleet mettä keräämässä.

Kun ihmiset kävelevät kivikolla niin sitä ääntä Usko pelkää mutta itse se kyllä siinä kulkee. Auringon lämmittämillä kivillä on paljon vaanittavaa elämää.

Siinä se jossain on - sisiliskon häntä. Liskohan pelästyessään pudottaa häntänsä.

Minne se hävis?

Siinähän se. Häntä kiemurteli aika kauan aikaa ennenkuin refleksit hiipuivat. Oli se oudon näköinen "mato".

Illalla laitan kaiken valmiiksi nukkumaan menoa varten. Verhot kiinni, omat yövaatteet esille ja Uskolle nukkumatuolin päälle huopa, jotta se on kuin pesässä. Sitten kissa sisälle ja komento: "nyt nukkumaan". Se on oppinut tuonne menemään kunhan on ensin vielä hiukan yöpalaa syönyt. Sitt mä meen sänkyyn, sammutan valon ja sitt nukutaan.

Aamulla noin seitsemän aikaan kissa alkaa raapimaan ulos. Oven edessä on vähän barrikaadia ettei se livahda omia aikojaan ulos, kuvassa jo aika hyvin esteet on kissan toimesta raivattu. Onhan se kyllä taluttimella kiinni mutta sehän ei ole mikään este, pieni haitta vain josta selviää tassunkääntessä.

Yhtenä päivänä Usko meni lattian alle niin etten ehtinyt ottaa talutinta irti. Siellä se aikansa kolisteli, tuli poiskin mutta talutin oli jäänyt jumiin. Kun sitten sain taluttimen vedettyä sieltä pois niin mukana tuli mukava tervan tuoksu. Voi tanakele, mulla oli sitt keväällä jäänyt sinne alle yksi tervakippo joka oli kaatunut ja talutin oli tietysti tervassa. Sinolilla sain sen puhdistettua. Seuraavana aamuna sitt suursiivous, eli kaikki tavarat sivuun jotta sain lattialaudan ylös ja tervapurkin pois sekä haravoitua kaatuneen tervan neulasineen pois. Voi sitten kissa mennä sinne päästäisiä hätyyttämään ilman että tulee sieltä turkki tervattuna.

Tervapurkit ovat talvikasan alla pitämässä minkit poissa. Noh, minkkejä ei viime aikoina ole näkynyt ja jyrsijöihin terva ei näytä tepsivän.

Ei tule aika pitkäksi tämän kissan kanssa. Pitää mun luut notkeina ja muutenkin virkeänä, heh.
KS