perjantai 7. marraskuuta 2014

Aistien ravintoa

Olipa taas kiva ja antoisa torstai päivä.
Metron rullaportaissa tapasin Minnan. Käveltiin vähän matkaa yhdessä ja höpöteltiin niitä näitä, ja asiaakin. Kiva ykskaks yllättäen nähdä tuttu ihminen kaupungin vilinässä.

Ruumiinravintoa

Kaivokadulta Perunatorille menevään käytävään avattiin eilen uusi ruokapaikka Splizzeria. Juu, nimi on outo mutta 'spliz' on puolikas ja nimenomaan puolikas pizzaa niin johan nimi aukeaa. Siellä siis voi ostaa kaksi puolikasta eri makuisina tai samankin jos niin haluaa. Tai sitten puolikkaan pizzan ja toiselle puolelle lautasta salaattia. Jezz. Just mulle sopiva yhdistelmä. Salaatti oli maukas ja raikas, pizza ehkä hieman vaatimattoman makuinen, mutta Salon ravintolan arvosteluissa kyllä kehutaan myös pizzaa. Seuraavalla kerralla otan maustetumman, vaihtoehtoja löytyy joka makuun.
Tällainen on jo Salossa ja Turkuun avataan joulukuussa. Paras pointti tässä on se, että Splizzeria on ihan supisuomalainen yritys, ei mikään kansainvälinen ketjuruokala.
Sisustus on yksinkertaisuudessaan kaunis.

Hengen ja sielun ravintoa
Eilen oli taas konsertti-ilta. Ohjelmassa: Modest Musorgski: Intermezzo in modo classico /Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2/ Pjotr Tshaikovski: Sinfonia nro 4. Aivan mahtava kokonaisuus. On se vaan niin upeata nähdä soittajat ja soittimet ja kapellimestari.
Christian Vásquez oli kertakaikkisen hyvä mestari, jota oli ilo katsella. Mutta tämähän on vain mun maallikon mielipide, toisin kirjoittaa HS:n arvostelu;)
Konsertissa on kiva joskus silmillä ja korvilla poimia esiin yksittäinen soitin, kuulla ja nähdä sen ääni. Nyt onnistuin kokemaan fagotin, usein se näyttää olevan äänessä mutta sitä on vaikea erottaa kokonaisuudesta.
Joseph Moog ja Steinway soittimenaan oli korviahivelevää kuunneltavaa ja sormien sukkela liike koskettimilla oli uskomatonta.

Silmäniloa
Mun uusi ihana käsilaukku, väriläiskä sateisessa marraskuussa (punaisen sadeasuni lisäksi).
Sain tämän Annanlta kiitokseksi muuttolaatikoiden purkamisesta. Tää on niin just mun väsky. KIITOS, Anna.

Suu makeaksi! Nyt on tosi hyvä suklaauutuus: Da-Capo Cappuccino! Nami-nam-nam.
KS

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ravintolakonsepti. Laukku on tosi hieno.

    VastaaPoista
  2. Ihana väsky! Miullakin on tuo Da-Capo, mutten ole vielä ehtinyt avata. Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Jännä ajatus pizzasta, ihan mainio idea! Laukku on söötti, ihan kuin palanen jostain renessanssiajan maalauksesta, kiva. Terveiset Ossilasta!

    VastaaPoista
  4. Hienot sormikkaat tuossa alemmassa postauksessasi! Aivan erityisesti ilahduin marraskuuta piristävästä punaisesta kokonaisuudesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.