maanantai 19. syyskuuta 2016

Herttoniemen kartanon puisto


Herttoniemen kartanon historia ulottuu 1400-luvulle asti. Tapahtumia ja vaiheita on runsaasti, niistä voi lukea vasta ilmestyneestä kirjasta Sigbritt Backman: 'Herttoniemen kartano. Säteritiloista museoksi.' Svenska Odlingens Vänner i Helsinge rf, 2016.


Puistokävelyn oppaana oli Camilla Rosengren, joka on vastannut puiston kunnostuksesta vuosina 1995-1999, eli paras mahdollinen opas kertomaan kasveista, puista ja niiden historiasta. Tietoa tuli niin paljon, että en edes yritä sitä tässä toistaa. Blogissa Puutarharetkillä on aika kattava selostus puistosta.
Tänne on ehdottomasti tultava keväällä kun syreenit ja pionit kukkivat, ja tulppaanit ynnä muut.
C.L. Engel on piirtänyt puistossa olevat kaksi huvimajaa, niistä ns. Valkonen huvimaja on tämän käytävän päässä, siis suora yhteys kartanosta huvimajalle. Kartanoiden huvimajat olivat aikansa statussymboleita; kenellä on komein.


Upeita nurmikoita vaikka piknikin viettoon. Nämä ajetaan muutaman kerran viikossa. Puisto on 1. luokan hoidossa eli korkein luokitus.


Suuressa metsälehmuksessa on isokoloja, käärmekin siellä on joskus asunut.


Toinen vanhuksista on romahtanut:(


Kotkansiipeä on käytetty paljon.


Kartanopuiston ja rannan välissä on tarkoituksella hoitamaton alue, joka on entistä rantaa kun vesi on vetäytynyt kauemmaksi, eikä puistoa ole koskaan ollut tänne nykyiseen rantaan asti.

Vanha rantaviiva on tässä 'sepelöitynä'.


Toinen huvimaja on 'Keltainen' ja sinne pääsimme sisäänkin.


Puistossa on muutamia merivesilampia.


Suomen suurin ja vanhin päärynäpuu tuottaa vielä runsaasit hedelmää. Ihan oli maukas.


Kävimme myös museossa. Hienoja ja kauniita tavaroita. Tämä on lukutuoli = miehet istuivat hajareisin ja naiset sivuttain, siis kasvot nojaan päin,  tuolin 'noja' oli ikkunaan päin jotta lukija sai valon ja nojalla pidettiin kirjaa tai oli vielä kirjateline. Tässä kliks englantilainen malli kynttilöineen.

Tuolin lisäksi tutkin netistä kahvinkeitintä mutta juuri sellaista en löytänyt kuin tuolla oli, melkein tällainen, mutta kahvin historiasta ja keittämisestä olen jo oppinut yhtä sun toista.

Vuoteenlämmitin täytettiin kuumalla hiekalla.


Kartanon alueelle on Sipoosta siirretty Knusbackan maalaistalo piharakennuksineen. Niitä pääsee katsomaan silloin tällöin, esim. joulun aikaan.


Jäänteitä fajanssi-, tiili- tai kaakelitehtaasta.


Osa kartanon viljelysmaista on nyt käytössäkin, niitä viljelee Stadin puutahuri.


Pehtorin tuvassa toimii Ravintola Vanha Mylly.

Nyt on lähiseutu kyllä aika tarkkaan kierretty, Kulosaari on paitsiossa mutta täytyy jotain jättää tulevaisuuteenkiin.
Aikamoisen tietopaketin olen kesän aikana saanut, nähnyt ja kuullut paljon mielenkiintoista, tavannut mukavia ihmisiä ja asiantuntevia oppaita. Havainnut ja kokenut mihin veroeurojani on käytetty, minun ja meidän iloksi ja hyödyksi.
Kruunuvuoren rantamaisemissa kyllä vielä käyn lauantaina teemalla muuttuva kaupunkiympäristö.
KS

3 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.