Liesjärven kansallispuistossa

Sunnuntaiaamuna matkustettiin Marian kanssa Kampista puolitoista tuntia bussilla ja jäätiin pois kyydistä Kyynärän pysäkillä. Ensimmäinen kiva nähtävyys oli jättimäinen pahka!

Tietä pitkin käveltiin ensin "vähän matkaa" risteymään, josta mentiin ensin kävelemään hieno Kyynäränharju ees-taas. Kannasta en päässyt näkemään mistään niin, että siitä oisin saanut kuvan mutta semmosen voi katsoa Luontoon.fi sivustolta KLIKS, ja  Retkipaikka.fi sivustolta lisää kannaskuvia tästä KLIKS.  

Mä jätin mun kuorman  (10 kg) odottamaan kannaksen alkupäähän, mikä olikin oikein hyvä ratkaisu. Sain rauhassa kävellä ja nauttia maisemista, ei siis tarvinnut puuskuttaa ja miettiä jaksanko vaiko en.

On risukon takana järvi, on on.

Päivä oli oikein kaunis mutta kova tuuli, jopa tuulivaroitus puuskissa oli annettu.

Kannas on "poikki" pienen matkan ja sen yli pääsee tätä siltaa pitkin. Varoituskyltti kertoi kaiteiden saattavan olla heikot! Niistä ei tarvinnut ottaa tukea, enkä kokeillut niiden pitävyyttä.
Ja onneksi tämä silta kesti toisin kuin samaan aikaan Repovedellä romahtanut riippusilta. Me oltiin siitä just puhuttukin ennen kuin kuultiin uutinen onnettomuudesta (Iltasanomien uutinen kliks). Mä kun oon sanonut, että en riippusilloille lähde eli Repovesi on jo ollutkin poissa suunnitelmistamme ja nyt tämä vain vahvisti pelkoni riippusiltoja kohtaan.

Välillä oli  tyynenpääkin ja Mariakin otti kuvia.

Jälleen kerran näin koivussa "Stairway to heaven" kääpiä.

Sitten sama takaisin  ja risteymästä kohti leiripaikkaa. Taas "vähän matkaa" kävelyä, mm. lämpökäsitellystä puusta tehtyjä pitkospuita pitkin.

Majoitteet puihin ja lepäämään rankan matkan jälkeen. Vapaa maisema taivaaseen asti:)

Mun majoitus on semmonen Lada kun Marialla on melkeinpä Mersu. Kuvassa ylhäältä alas lukien: tarppi nyt tuulensuojana, kiinteä hyttysverkko sivuun taitettuna, riippumatto ja alimmaisen aluspeitto, joka eristää altapäin tulevan kylmyyden.

Lähdin iltakävelylle metsäpolkua pitkin mutta pitkälle en päässyt kun valtavat kaatuneet puut katkaisivat polun. Olishan tuon runkon yli päässyt ja polku näytti jossain jatkuvan mutta mitäpä sitä ryteikköä tarpomaan.

Eikä tämäkään järvi saanut mua ihastumaan järviin: niin vähän mitään paikkoja, joissa voisi olla rannalla! Enimmäkseen ensin varvikkoa ja pusikkoa, sitten kaislikkoa, jossain joku pienen pieni aukko mistä saattaisi ehkä päästä uimaan. Mutta ei siis mitään rantakalliota missä istua iltaa viettämässä ja ihailla auringonlaskua tms.

Yö meni hyvin. Mahtavasti kurjet huutelivat aamuyöstä muutaman kerran. Se oli hieno kokemus, keskellä hiljaisuutta yks kaks komeat äänet. Oispa nähnyt linnutkin.
Ja kuinka kauniin värinen oli taivas ja mäntyjen latvat kun auringon nousu toi oman valonsa metsään.Valon myötä linnunpoikasetkin heräsivät ja sirkuttivat ruokaansa.
Tuulen suunta oli kääntynyt ja välillä kuuli hienosti kuinka tuuli eteni metsän puiden latvoissa.

Aamiaisen jälkeen pikkusade sai meidät pakkaamaan tavarat ja puolenpäivän aikaan lähdettiin talsimaan sinne "kaukana" olevalle kakkostielle. Huh huh ja puuh puuh. Ylämäkiäkin oli, ja vaikka ne oli pieniä niin kyllä ne koitoksia olivat tällaiselle keuhkoahtaumaa sairastavalle. Mutta ei hätää, reippaasti kävelin ja kuormani kannoin. Hyväähän se tekee keuhkojenkin saada vähän jumppaa.

 
Kolmevarttia meillä meni ja sitten oltiin tienposkessa odottamassa bussia, joka tulikin kuten Maria oli asian tutkinut.
Hieno retki! Kiitos, Maria, retkiopastuksesta ja seurasta. Mennään taas!

Liesjärveltä on hyviä kuvia ja retkikirjoitus blogissa Kävelystä ja elämästä, tästä KLIKS.
 

Jezz! Hyvä minä!