Kasvitieteellisessä puutarhassa

Kiva yllätys oli kun sain viesin ystävältäni Marlelta, että hän on nyt Turussa serkkunsa kanssa ja kyseli menovinkkejä. Päädyttiin sitten menemään Kasvitieteelliseen puutarhaan koska olin sinne tällä viikolla aikonutkin mennä. Fölin vesibussilla Ruissaloon pääsikin tosi nopsaan, sitten vähän peltomaisemassa kävelyä ja kohta puutarha olikin jo edessä.

Marlella on Museokortti puhelimessa ja se olikin piiiitkä ja vaikea prosessi saada kortti 'ladattua esille' ja näytettyä kassalle. Uh-huh, tuo aplikaatio kyllä vaatii pikaista ja täydellistä parantamista.

Pionit eivät vielä olleet kukassa, osa oli jo kukkinutkin mutta suuri osa oli nupulla. Menen siis uudestaan katsomaan ne.

Ruissalossa on runsaasti tammia. Niihin on tarttunut kelmukovertajakoi! Se syö lehtivihreän lehdistä jättäen ne kuivuneiksi kurttuisiksi lehdiksi puuhun. Jäks. En hoksannut kuvata kuivia lehtiä mutta pari tammea kuitenkin.

 Trooppisissa kasvihuoneissa on mitä ihmeellisempiä kasveja. Joitain tuttujakin kasveja, ihme että ne menestyvät kotioloissa kun tuolla niillä oli niin erikoiset ja kosteat oltavat.

Kaunis kuvauspenkki!

Bussilla tultiin takaisin kaupungin puolelle, Marle ja Kirsti jatkoivat vielä Kakolaan. KIITOS seurasta ja tervetuloa Turkuun toistekin.

Sain Marlelta kauniin pussukan. Monen monta kivaa ja käytännöllistä pussukkaa olen vuosien varrella häneltä saanut.

Tällä reissulla nähtiin monta hauskaa maalattua sähkökaappia. Kuvasin tämän yhden kissamaaalauksen.

KS

Kaapin kasaus

Täällä on liian vähän keittiönkaappitilaa niin ostinpa Ikeasta kaapin. Se tuotiin kotiin perjantaina illansuussa.

 Tähän koloon kaappi

Kolme painavaa laatikkoa (60 kg). Tarvittavat työkalut ja ruuvit lajiteltuina. Ohjevihkon luin, ehkä en kaikkea ihan ymmärtänyt mutta kun sitä seurasi tarkasti niin kyllähän tuon kasattua saan. Perjantaina runko on valmis mutta rikkonaiset lonkat ja polvet eivät enää taipuneet ja olihan sormistakin vääntövoima huvennut.

Lauantaina kasaus jatkui ja kaappi tuli valmiiksi. Laatikko ensin vähän kenkkuili mutta lopulta vika löytyi: yksi ruuvi oli jäänyt hiukan ulos, lisää vääntöä ja kas, laatikko meni kiinni. Mutta saranoiden sielunelämää mä en ymmärrä. En millään saa ovia istumaan oikein.

Ostamani vetimet eivät tähän sovikaan, pitäisi olla ovessa reikä valmiina tai vetimet toisenlaisella ruuvilla, näitä en saa ovesta läpi. Olkoot, tuollaisilla ripustuskoukuilla saan ovet ja laatikon hyvin avattua.

Kaappi on siitä kummallinen, että sisällä ei ole väliseinää vaan tavarat voivat lipsahtaa toiselle puolelle hyllyllä, tai vaikka pudota kun hyllyt ovat eri tasossa. Vahinko, että kaappia ei saanut toisen värisenä, materiaali on samaa kuin kiintokalusteissa mutta väri on eri. Huomatkaa, että kaappi on just eikä melkein koloon sopiva, noh puolisenttiä korkeampi;)

Asennustarkastaja hommissa!

Liputuspäivinä lippu hulmuaa kauniisti ihan tässä silmien edessä, VAALIPÄIVÄliputus! Kiitos Anonyymille kun valaisit tämän asian. Äänestin ennakkoon niin ei se nyt muistunut mieleen, (myös Ahvenanmaan itsehallintopäivä).

KS

Kässäilyä ja kulttuuria

 Ei ole kaupallinen yhteistyö

Käsityökuplatkussa ei ole kaikenmaailman lankoja mutta Salla tilaa tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan asiakkaan tarvitseman langan. Mä tilasin ekalla visiitillä Raffiaa sinisenä toiseen kesähattuun. 'Saattaa kestääkin' oli toimitusaika  mutta lanka tulikin tosi nopsaan. Ilmeisesti oli ollut muutakin samasta paikasta tilattavaa.

Tiistaina otin fillarin alle ja polkaisin noutamaan langat. Vähän ns eksyin matkalla kun täällä on nuo kadunnimikyltit vähän huonossa jamassa. Mutkan kautta löysin kuitenkin perille. Fiksuna olin ottanut virkkuukoukun ja ohjeen mukaan niin saatoin istuutua virkkaamaan hyvään nojatuoliin. Paikalle tuli muitakin kässäilijöitä, vakkareita joihin toivottavasti pikkuhiljaa tutustun paremmin.

 

 

Hyvää Isontuvan jäätelöä ja Askaisten prännärin erinomaista kahvia tunsin ansainneeni fillaroinnin päälle.

Paikalla on myös nypläysnäyttely (päättyy lauantaina 8.6., silloin KIP-neulotaan sään salliessa ulkona) ja mahdollisuus kokeilla nypläystä. Parin päivän takaisessa FB-postauksessa näyn minäkin nypylöiden ääres. Joo, on se kivaa ja ehkä ei niin vaikeata kuitenkaan mutta en mä nyt näin haastavaan harrastukseen enää sorru.

Torstaina hain pari kirjaa kirjastosta. Vanha puoli on oikein vaikuttava. Walter Runebergin 1893 tekemä PAX-veistos komeilee porrasaulassa.

Usko uinuu ilta-auringon lämmössä.

KS

Neuleleirillä

Käväisin Neule'retriitillä' eli mun makuun Neuleleirillä (laittakaa tapaamisille jotain muuta nimeksi kuin -retriitti).  Jalovilla järjesti nyt kolmannen kerran neuleviikonlopun Sääksjärven rannalla. Osallistujia oli peräti 35! Mahtava määrä langoista ja neulomisesta innostunutta nuorta ja vanhaa.

Syötiin ja taas syötiin, välipalaa ja iltapalaa, lounasta ja päivällistä. Useat saunoivat ja uivat aamuin illoin. Äänimaljojen äänet ja värähtelyt rentouttivat ja toisaalta saivat tunteita pintaan.

 Menomatkalla ehdin pikaisesti kuvata Rexin aukiolla olevia sammalhahmoja, yksi puuttuu.

Junamatkoilla mennen-tullen (Turku-Helsinki-Turku) virkkasin kukkaron ja siihen korttikotelon. Tuli ihan kiva, ehkä vähän tiukka mutta pysyvätpähän tavarat sisällä.

Kässäpuodin puodista ostin Tukuwool Sock vyyhdin kokeiltavaksi kun se on nyt niiiin pehmoista. Oikeasti on, sain hypistellä tekeillä olevaa Ilo-sukkaa, joka on Folkkia ja villaa festareiden yhteisneulontasukka. Lankojen vaihto/kirppispöydältä otin Lanettin BabyUll kerän koska siitä saa just hyvän Cousteu-pipon just oikeassa värissä.

 Superhyvä juttu tässä reissussa oli se, että vihdoin sain polkupyöräni tänne Turkuun. Nurmijärven kirkonkylältä lähtiessä sitä oli kyllä tosi-tosi vaikea saada linja-auton rahtitilaan. Pakko oli onnistua ja onnistuihan se lopulta. Junaan se sujahti sujuvasti ja konnari oli avulias neuvomaan vaikka ei sitä sitten tarvinnutkaan laittaa sellaiseen pelottavan vaikean näköiseen roikottimeen tai mikä lie se on.

Koska tiedossa oli pyörän tuominen kotiin niin pakkasin leirille mukaan vain pienen repun, ja CPAP-laitteen. Lähtiessä se kyllä unohtui leiripaikalle mutta onneksi ei ollut pitkä matka se hakea kun tieto unohduksesta saatiin Johannalta. Kaikilla muilla oli kantamuksia niin, että hyvä kun kädet riittivät. Mutta olihan se kiva nähdä paljon kauniita valmiita neuleita, joita heillä oli vaihtovaatteina.

Nyt täytyy vaan tottua tähän Turun villilänsi-pyöräilyyn. Täällä on ja ei ole pyöräkaistoja, monet ajavat ilman kypärää. Ja ne jokaipaikan kauhistus sähkölaudatkin ovat kaiken keskellä väistettävinä. Nehän eivät väistä!
 

Kässäpuoti järjestää Folkkia ja villaa -tapahtuma 27.7.2024 Jumesniemellä Hämeenkyrössä. Olen siellä ollut kaksi kertaa ja se on kertakaikkisen mukava tapahtuma ja päivä. Suosittelen. 

PS Yksi leirin suuri anti oli se, että kun harmittelin uuninluukkuni tosi tiukkaa ja hankalaa avaamista niin joku totesi " se lapsilukko" ! Heureka! Heti kotiintultua ruuvasin moisen lukituksen irti ja kas-kas, nyt luukku aukeaa hienosti! Kiitos tästäkin vinkistä, aina kannattaa puhua kaikenlaisista asioista ja oppia uutta, saada tärkeätä tietoa ym.

KS