Joulua himaan

Mä en tiedä mikä nyt iski ku rupesin laittaan joulujuttuja sinne sun tänne? Mä en tunnusta olevani jouluihminen, ehei. Mä tavallaan inhoan joulua, ja muita juhlapyhiä kans. Aivojen perukoilla on tunnistettuja ja tunnistamattomia tunteita kaikenlaisten juhlien tiimoilta. Pitäisi olla sitä ja tätä, juhlatunnelmaa ynnä muuta, mutta kun niitä ei oo, tai siis on mutt ne pitää hillitä. Tunnemaailmassa on valtava ristiriita halujen ja todellisuuden kanssa.

Noh, nyt on joulukoristelaatikko melkein tyhjä, koristeet laitettuna:
Seinällä valot kera punaisten ja kultaisten joulupallojen.

Joulutonttu olkipukkeineen. Tonttu on jo mun teini-iän kodista kulkeutunut.

Eteisen peili on korea, ei tarvii itse siinä koreilla omissa eikä lainahöyhenissä;)

Liina pöydälle ja pikkutontut on aina olleet ruokapöydässä, toinen mun ja toinen Villen paikalla.

Outi-M:ltä vuosien varrella saadut kivat huopaenkelit.

Palloja lampussa.

Partsillekin ripottelin vähän punaisia koristetita sinne sun tänne, ja lyhdyt tietysti.

Koska mä olen jo kiltti, niin tonttujen ei tarvii kurkistella sisäänpäin vaan ne vahtii ettei ulkoa tule mitään pahaa sisälle. Yksi tontuista, se urhein ja rohkein, on saaressa vahtimassa mun tavaroita.

Ja kissa ihmettelee "mitä toi Mams oikein touhuaa, kaikkee kivaa laittaa mutt mä en saa koskea". Katotaan vaan niin osa rojuista varmasti saa kyytiä ku silmä välttää.

Terhiltä saatu kaunis, kaunis ja herkkä enkeli pääsi taas paremmin näkösälle, hyllyn päältä laskeutui arvokkaasti.

Neuleystävä Arjalta sain yks päivä kissakuosiset pyyheliinat ja tämän Maria Drockilan kynttilän, joka sopii just tähän Villeltä antaman enkelin syliin.

Mulla on tallessa jo ihan lapsena saatu joulukirja, josta avautuu tämä kaunis talo. Sen sisälle oon laittanut semmosen tuikkivan ledikynttilän. Talo on kaunis sitt iltavalaistuksessa.

Läpi myrskytuulen Outi-M tuli eilen aamulla työmatkallaan tuomaan mulle joulunodotusta. KIITOS Outi. Stadin herrrkullisimmat piparit on tässä kauniissa rasiassa. Mukana oli myös appelsiinituorejuustoa, joka tekee pipareista vieläkin herkullisempia. Ja joulukakkukin tuli.

Pukinpussissa on jo täytettäkin;)

Joo joo, monet sanoo, ett se on asennekysymys miten juhlapäivistä selviää. Niin kait se ehkä on. Mä oon kyll työstäny tätä asiaa monet vuodet mutt sitkeessä vaan perinteiset odotukset istuu. Ehkä tää koristeiden laittaminen on taas jotain edistystä asian käsittelyssä, aika näyttää.

Jezz, ku harvoin osallistuu blogiarvontoihin niin voi voittaakin. Mä voitin Etanaellin arvonnassa just kivan palkinnon. Me tavataan lauantaina ja saan sitt pesuaineeni, ja jotain mitä ei blogissa kerrottu:)
KS

Palmikkopolvisukat

Nyt mulla on todella lämpimät polvisukat!

Näitä vois jo sanoa pässinpökkimiksi kun ovat harmaat ja kotimaista villaa.
Laurilan kainuunharmasta kului jalkateriin 50 grammaa ja Pirtin kehräämön karstalankaa varsiin meni 100 grammaa. Puikot oli 3.5 . Sukat aloitin varpaista. Jalkaterä on ohuemmasta langasta siksi, että mahtuu mun tavallisiin kenkiin. Varsi sitt tietty paksua lankaa lämpimyyden takia.

Palmikkokuvio on Drops ohjeesta 143-8, mutt muutoin ihan omilla silmukkamäärillä.

KS

Joulufiilistä stadilla

Erjan kanssa sunnuntaina ekaks Hagiksen markkinoilla syötiin ryynärit ja katseltiin tavarapaljoutta. Jotain pientä tuli ostettuakin.
Sitt Kolmen Sepän aukiolle. Siell on kliffoi kojuja joulutunnelmissa. Suurin osa oli kyll ulkomaalaisia, missä kotimaiset yrittäjät? Paahdettuja kastanjoita olis tehny mieli mutt nyt ei ollu sopiva aika niille.

Skidit sai aika kivat joulurahat esittämällä Tiernapoikia. Hienosti vetivät.

Sitt mentiin Vanhaan kirkkon sjungaamaan snygeimmät joulubiisit. Oli tosi kliffa tilaisuus. Parhaat sanat oli Vesa Nuotion laulamassa "Kulkuset" , jossa oli alkuperäistä enää ne kulkuset, matkaa tehtii spåralla ja sanojen tunnelma oli kertakaikkisen hyvä, ihan tuli hymy huulille.

Itsenäisyyspäivän iltana oli kotonakin tunnelmavaloa, kynttilät sisällä ja partsilla. Netistä tsiigasin linnan juhlia ja onnistuin näkemään ystävänikin kättelyjonossa.

KS

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Sota-ajastahan puhutaan paljon näin Itsenäisyyspäivänä. Olen virran vietävänä ja kaivoin arkistoani. Mun faija oli sodassa monta vuotta. Välillä siellä tuli aika pitkäksi ja oli aikaa puuhastella puhdetöitä.
Itäinen Helsinki -lehdessä, (mikä vuosi?) on ollut majuri Veikko Katajaisen kirjoitus "Vallilan kolmas eli III/JR 47". Siinä kerrotaan puhdetöistä näin:

"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korpr. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."

Samaisessa lehtileikkeessä kerrotaan myös tämä:

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn, sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ -nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken." 

Faija on sitt tehnyt Vallilan työ -pahkakulhon, joka eräänä päivänä jokunen vuosi sitten palautui mulle.

Toinen tallessa oleva lehtileike on heinäkuun 4. päivältä, vuosilukua ei taaskaan leikkeessä ole, mutta tämä on varmaankin jostain sota-ajalta. Siinä otsikkona on "600 esinettä Kannaksen joukkojen puhdetyönäyttelyssä." Tekstiä on paljon, joten vain pienen palan lainaan tähän.

"Kilpailun arvostelemisen helpottamiseksi on esineet jaettu käyttöesineisiin, veistoksiin ja koriste-esineisiin. Kaikkia näitä on monipuolinen ja edustava valikoima. Patsaitten joukossa on monenlaista muotoa Suomen marsalkasta Venukseen asti. Taiteellisetkin vaatimukset täyttävät esim. sotamies Uotilan näppärät puuveistokset, korpraali Adolffssonin kansanomaisen revehä vaistos "Matti ja Maija", alikers. Sädevuon valmistama taidokas pahkakulho, jonka kaksoiskappaleen Suomen marsalkka sai syntymäpäivänään."

Tuo faijan tekemä pahkakulho on joskus ollut esillä Mannerheim-museon näyttelyssä. Esineitä on siellä paljon ja niitä vaihdetaan ajoittain, viimeksi käydessäni kulho ei ollut esillä. Mulla ei valitettavasti ole siitä kuvaa. Siihen faija on kaivertanut Eino Leinon runosta Karjalan kannas, Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu, ensimmäisen säkeen:

Karjalan kannas on vartiopaikka,
Karjalan kannas on kaunein paikka,
seisoa, kaatua, suuttua, surra,
vaan ei vierahan kakkua purra,
ei olla pajarin poikien orja,
vaan olla vapaa, suora ja sorja,
uskoa oikeuden voittavaan voimaan,
toivoa tuomion torvia soimaan,
Karjalan kannas on teidän,
Karjalan kannas on meidän!


Vuonna 2005, blogini ensimmäisen itsenäisyyspäivä-postauksen olen otsikoinut "Kenttäpostia".

KS

Virkatut ruukunsuojukset

Jep, kiva on katsella kaikkia mainosluetteloita mitä kotiin kannetaan. Kiva siinä mielessä, että voin todeta: en tarvitse mitään näistä! Mutt kaupassa kulkiessa sattui silmiin nätit punaiset jouluiset ruukut. "Tuollaiset vois ostaa." Seuraava ajatus sitt olikin ett miksi ostaa ku voin tehdä itse, niih.

Lankalaatikosta löytyi sopivasti punaista Kotiväkeä ja nimetöntä vihreätä lankaa (värit on just jouluiset, kuva vähän valehtelee). Kolmosen koukku käteen ja menoksi. Tulos on hyvä ja vähän koristelin vielä niin jo on orkideat somissa jouluruukuissaan.

Kauniin hennon vaaleanpunainen amaryllis on ollut jo viikon silmänilona, ja vielä näyttää jokusen päivän kestävän.

 

KS

Pikkujoulu Nuuksion kansallispuistossa

Perjantai-iltanan noin klo 21 aikaan puhelin piippasi tekstarin saapuneeksi. Maria kysyi, lähtisinkö lauantaina Nuuksioon telttaretkelle. Noh, muahan ei tarvii kahta kertaa kysyä kun kyse on retkelle menosta. Aamulla pakkasin lämmintä vaatetta reppuun, vähän evästä ja iltapäivällä menoksi. Mentiin ekaks bussilla Espooseen ja otettiin sieltä systerin auto lainaksi, sillä päästiin Nuuksion perukoille paremmin. Kiitos Maijalle!
Pimeydessä löydettiin ihan hyvä telttapaikka, mitä nyt muutama juuri jäi selän alle mutta . . .

Tuli vielä pimeämpää, jos mahdollista, ja lammelta nouseva usva söi valon otsalampusta niin ettei eteensä meinannut nähdä.

Edelliseltä tulilla olleelta porukalta jäi paikalle tuikkuja ja ulkotulia, ne valaisivat kivasti nuotiopaikan.

Tietysti nuotiolla pitää paistaa makkaraa! Kivikylän palviryynimakkara puolukkahillon kera on niiiin hyvää että . . hyvä kun viimeisen kerkesin kuvata;)

Yö meni mukavasti sen juuren päällä kääntyillessä mutta kyllä unikin luonnossa maistui. Aamulla teltan päältä saatiin karistella jäähileitä.

Aamutuli syttyi heti erinomaisella Outi-M:n sytykeruusulla ja yhdellä tulitikulla.

Jo siihen tuli heti aamusta retkeilijöitä makkaranpaistoon ja juteltiin kivoja. Illalla tässä kävi monta porukkaa ihan vain iltakävelyn lomassa syömässä eväitä. Monta lapsiperhettäkin, pienin lapsi rinkassa isänsä selässä. Niin reippaita oli kaikki tavatut lapset että tuli oikein hyvä mieli. En olis ikinä arvannut, että niin paljon ihmisiä on pilkkopimeässä marraskuun illassa liikkeellä. Uskomatonta mutta totta se on.
Tällä leiripaikalla ei yöpynyt muita kuin me mutta kuulemma muilla paikoilla oli paljonkin väkeä, mm. partiolaisia.

Päivänvalossa näki sitt paremmin ympäristöä.

Tällainen patohan se siellä illan ja yön lirisi kivasti.

KIITOS Maria kun pyysit mukaan. Taas on yksi unohtumaton muisto kerättynä.

Hyvää alkanutta adventtiaikaa kaikille lukijoille

toivottaa KristiinaS

KS

Joululahjani

Ystäväni, läheiseni, tuttuni, älä pety kun et saa minulta joululahjaa.

Tänä vuonna lahjani meni mehiläispesän muodossa muille maille vierahille.

"Mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa.

Mehiläispesä on ekologinen lahja kehitysmaiden ihmisille. Tällä lahjalla vähävarainen perhe kehitysmaissa saa mehiläispesän ja koulutuksen mehiläishoidosta.
Mehiläispesästä kerätyn hunajan avulla köyhä perhe saa tärkeitä tuloja. Herkullinen hunaja tuo vaihtelua yksipuoliseen ravintoon ja lisäksi hunaja soveltuu haavojen ja yskän hoitoon."

Tämän ja monta muuta kivaa lahjaa voit ostaa Toisenlainen lahja -kaupasta.

KristiinaS

Neulottu ja kokoustettu

Maanantaina oli Stadin Slangi Ry:n kokous. Osanottajia oli ennätysmäärä, olihan valittavana uusi puheenjohtaja  bamis. Ehdokkaita oli kolme, ääniä annettiin 158 joista 104!! ääntä sai Sami Garam. Ylivoimaiselle voittajalle Onnittelut!

xxx

Villen duunikaverilla hiirikäsi palelee. Siihen ratkaisuna neuloin kämmekkäät, Baby Fan Mitts.

KS

Mukavaa ja maukasta, eloa ja oloa

Kyll  'elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa', joku sanoi joskus jossain.
Torstaina menin varta vasten Ekbergin konditoriaan ostoksille. Menomatkalla oli pientä jännitystä mielessä, onkohan siellä Napoleoneja vaiko ei. Spåralla oven eteen ja pikasilmäys leivarivitriiniin: ah, on niitä! Vuoroa odotellessa oli aikaa nauttia silmänruokaa toinen toistaan herkullisempien leivonnaisten muodossa. Sitten oli mun vuoro.

- Mitä teille saisi olla?
- Kaksi Napoleonia, kiitos.
Leivarit pakattiin kauniiseen rasiaan.
- Saako olla vielä muuta?
- Kyllä kiitos, kaksi Ompeluseurapulla ja yksi perunaleivos.
Jälleen ostokset sujahtivat rasiaan.
- Entä saako olla vielä jotain?
- Yksi iso Sieniquiche, kiitos.
Tämä meni hieman suurempaan rasiaan.
- Ei muuta tällä kerralla, kiitos.
Rasiat pakattiin samankuosiseen paperikassiin.
Vielä viimeinen silmäys kauniisti koristeltuihin joulupipareihin.

Kotimatkalla mieleni nautti sekä paperikassin sisällöstä että sen kantamisesta. Voisin sanoa, että tämä oli miellyttävä ja kokonaisvaltainen ostosmatka.

Perjantaina, juuri kun eteläsuomessa alkoi syystalven ensimmäinen lumisade, Susi tuli kylään. Häntä varten sen Napoleon-reissun tein kun tiesin ja muistin sen olevan lempileivoksensa. Ja kyllä kannatti. Susien "00"-ilme ja henkäys: 'onks noi Napoleoneita??'  palkitsi runsain mitoin ja antoi hyvän mielen.

Sienipiiras oli just hyvä suolapala ennen makeita herkkuja. Ja tietysti Napoleon oli just niin hyvää ja herkullista kuin sen tulikin olla. Googlasin reseptejä ja ihmettelen, että kaikissa tähän laitetaan vadelmahilloa? Tässä ei todellakaan kuulu mitään hilloa olla, niih.
Tuliaisena sain kauniita ruskavärisiä kruunukynttilöitä ja sävyihin matsaavat servetit. Sekä kassillisen ruokaherkkuja: perunaa, juustoa, paprikaa yms. KIITOS Susi!

Lauantaina aamulla alkoi retki Ikaalisiin!

Erjan suhteilla pääsin mukaan tosi edulliselle kylpylämatkalle. KIITOS Erja! Lämpöisessä altaassa oli mukava lillua, uida ja antaa vesisuihkujen hieroa hartioita. Ulkoaltaassa oli aika jännä fiilis kun ilma oli vilakka mutta vesi lämmintä uida. Elämäni ihka ensimmäisen kerran laskin vesiliukumäestä! Oli aika hurjaa menoa mutta hauska kokemus.
Saunapuhtaana olikin sitten hyvä siirtyä buffet-aterian ääreen. Oi oi, mitä herkkuja oli alkupalaksi. Lämminruoka pöydässä olikin oikein kiva yllätys: maksaa pekoni-kermakastikkeessa! Koskaan en ole noutopöydässä maksaa nähnyt. Ja se oli hyvää, namskis. Lihakastiketta piti myös syödä ja olipas mureata paistia. Ja jälkkäreitä kaikkia laatuja, tietysti. Vaikka paljon söin niin ei kuitenkaan ähky oloa ollut. Oli se uinti sen verran energiaa kuluttanut ja tilaa vatsaan tehnyt:)

Sunnuntain olen vain ollut ja nauttinut hyvästä mielestä ja olosta.

Summa summarum: oli kaikinpuolin mukava ja antoisa viikonvaihde. Kiitos ystäville.
KS