Aattoateria alkaa olla hankittu

Ketä kiinnostaa . . . mitä mä syön?! Näytän kuiteski:)
Sunnuntaina iltapäivä meni Teurastamon joulumarkkinoilla. Niin paljon kaikkea lähi- ja pientuottajien herkkuja oli myynnissä että oli ihan valinnanvaikeutta, kaikkea kun ei voi ostaa.
Synttärilahjaksi itselleni ostin suklaavalmistajien kokoelmarasian konvehteja.

SuklaaTäplä, Mayra, Chjoko ja Gagu.

Jouluaaton pääruoka on tässä:

Savustettu ankka!,  Suomen riistalintu Oy. Maistiaisliha oli todella hyvää ja maukasta, ostopäätös oli helppo tehdä.

Uskokin sitä jo nuuhkaili, ehkä maistuu sillekin;)

Paketti on kyll vielä kiinni vaikk näyttää ett kisuli olis jo ankaa popsimassa;)

Nuorilta myyjiltä ostin vähän kuivattuja herkkuja. Niitä voi sitt kirjaa lukiessa napostella.

Åbyn kartano tunnetaan yrteistään mutta myös hyvästä näkkäristä. Unikonsiemennäkkileipää en voinut vastustaa. Hyvän juuston kera se varmasti maistuu Beatles-palapeliä kootessa. 

Jälkiruuaksihan mulla on jo Lontoosta ostettu Christmas Pudding, alkoholiton.

Kaikenlaisten palojen painikkeeksi maistuu Arjalta ja Lilalta saatu glögi, alkoholiton.

Sitt ku muut askareet on tehty niin voin miettiä mitähän tästä neulois? Sain tän Tiinalta  vaihtarina Lontoon Oyster-matkakortista.

KS

Synde

Synde, synttäri, syntymäpäivä . . .
Mä oon hyvissä ajoin saanut pari pakua jemmaan, jotka sitt aamupäivällä avasin, tai ehkä yks tai kaks menikin viel jemmaan jugelipussiin;). TATTIS kaikille!

Toss on näppipyyhe Lealta, On jo duunatessaan ajatellu kelle se menee ku siin on kissa, joka uneksii hiirestä! Sitt kaulakoru isosysteri Pikolta, kaulakoru systeri Maijalta ja Wollmeise lankavyyhti Arjalta.

Tämmöstä Wollmeisea ei ookaan kellään muulla, lälläslää! KIITOS Arja, tää on ihan huippujuttu. 
 EDIT: Arjan kommentista voi lukea, että kyll tätä jollain toisella saattaa olla mutt ei kyll just näin osuneesti annettuna/saatuna kuin mulla, niih.

Ehdottomasti säästettävä vyöte!!

Tän riipuksen Maija on saanu faijalta vuonna 1959 Hankenin päättäjäislahjaks. Tosi kiva ku sain tän, mähän olni aika skidi ku faija delas niin mull ei oo siltä mitään tällasia hienouksia. Tää on jo toinen faijan antama koru minkä Maija on mulle antanu korulippaansa sopukoista.

Tää on Kalevala Korun hopeariipus Lunula, omasta lippaastani tähän löytyi sopiva ketju, muinoin Pikolta rippilahjaksi saatu.

Lunula tarkoittaa  
sekä: "Lunula on puolikuunmuotoinen vaalea kynnen juuren osa, joka kuultaa sormien ja isovarpaiden kynsien tyvessä"
että  "symboloi kuuta ja mahdollisesti siihen liitettyä jumalatarta ja sitä kautta naisia ja äitiyttä". (lainaukset netin syövereistä).

Riipusta kuvatessa huomasin etten oo näyttäny sitä lokakuussa saatua korua, joka on pronssinen Rannekoru -85, Kuhmoisten Papinsaaresta n. vuodelta 800. Kuvat salamalla ja ilman;)

x x x 

Näyttää lahjapussilta tääkin mutt se on USKO veskipaprupussissa! Se tykkää kaikista muovipusseist ja paperikasseist, ei laatikoista niinku muut katit. Se saa leikkiä pussilla sillo ku mä oon paikalla, ei muulloin, sehän vois tukehtua. Siispä pusseihin pitää laittaa varoitusteksti myös kissat huomioiden, ei vaan lapsia varoittava, heh.

Lopuks viell tunnelmavalokuva partsilta eiliseltä.

KS

Herkkupöytien äärellä

Perjantaina Katjulla oli jälleen mukavat neulenyyttärit. Pöydässä oli monenlaista herkkua. Mä tein piiraan, jossa täytteenä oli Lealta - kiitos -  saatuja herkkutatteja, ja savuporotuorejuustoa. Kehtaan ite sanoa, ett se oli tosi hyvää.

Hohtoneulontavälineet ja palkinnot

Katju on kirjoittanut illasta kuvien kera, kannattaa hänen blogista lukea lisää.

Lauantaina tapasin Tuulan ja sain blogiarvonnassa voittamani palkinnon. Täytyy sanoa, että tämä on just nappiin osunut palkinto mulle. Mähän harvoin osallistun blogiarvontoihin, harkitusti vain niihin, joissa palkinto on mulle käyttökelpoinen:) Kiva kun onnetar oli nyt mun puolella. KIITOS Tuula ja Cilla´s!

Arvostan sitä, että tuotteet ovat kotimaisia! Tiskiharjakin on tehty kierrätetystä raaka-aineesta ja luonnonharjakset. Käytetyn harjan voi palauttaa tehtaalle, jossa se taas käytetään uudelleen.

Tapaamisen jälkeen menin VillaLankan JoululahjaWalvojaisiin. Sielläkin pöytä notkui herkkuja, kuvia VillaLankan sivulla.
Väkeä oli paljon. Mikä parasta: tapasin bitti- ja blogituttuja. Hilkka, Pirkko, Agatha ja Sari. Oli tosi, tosi kiva nähdä ihmisiä, jotka ovat niin tuttuja, pitkältäkin ajalta, vaikk ei olla tavattu eikä edes puhelimessa juteltu.
Pari joululauluakin laulettiin kun oli oikein säestystäkin, näin söpöllä pelillä.

Ihan kaikille, Katjulla ja VillaLankassa tapaamilleni,

lämmin kiitos mukavasta seurastanne ja

kiitos kun olitte lähteneet liikkeelle näihin kekkereihin.

KS

Joulua himaan

Mä en tiedä mikä nyt iski ku rupesin laittaan joulujuttuja sinne sun tänne? Mä en tunnusta olevani jouluihminen, ehei. Mä tavallaan inhoan joulua, ja muita juhlapyhiä kans. Aivojen perukoilla on tunnistettuja ja tunnistamattomia tunteita kaikenlaisten juhlien tiimoilta. Pitäisi olla sitä ja tätä, juhlatunnelmaa ynnä muuta, mutta kun niitä ei oo, tai siis on mutt ne pitää hillitä. Tunnemaailmassa on valtava ristiriita halujen ja todellisuuden kanssa.

Noh, nyt on joulukoristelaatikko melkein tyhjä, koristeet laitettuna:
Seinällä valot kera punaisten ja kultaisten joulupallojen.

Joulutonttu olkipukkeineen. Tonttu on jo mun teini-iän kodista kulkeutunut.

Eteisen peili on korea, ei tarvii itse siinä koreilla omissa eikä lainahöyhenissä;)

Liina pöydälle ja pikkutontut on aina olleet ruokapöydässä, toinen mun ja toinen Villen paikalla.

Outi-M:ltä vuosien varrella saadut kivat huopaenkelit.

Palloja lampussa.

Partsillekin ripottelin vähän punaisia koristetita sinne sun tänne, ja lyhdyt tietysti.

Koska mä olen jo kiltti, niin tonttujen ei tarvii kurkistella sisäänpäin vaan ne vahtii ettei ulkoa tule mitään pahaa sisälle. Yksi tontuista, se urhein ja rohkein, on saaressa vahtimassa mun tavaroita.

Ja kissa ihmettelee "mitä toi Mams oikein touhuaa, kaikkee kivaa laittaa mutt mä en saa koskea". Katotaan vaan niin osa rojuista varmasti saa kyytiä ku silmä välttää.

Terhiltä saatu kaunis, kaunis ja herkkä enkeli pääsi taas paremmin näkösälle, hyllyn päältä laskeutui arvokkaasti.

Neuleystävä Arjalta sain yks päivä kissakuosiset pyyheliinat ja tämän Maria Drockilan kynttilän, joka sopii just tähän Villeltä antaman enkelin syliin.

Mulla on tallessa jo ihan lapsena saatu joulukirja, josta avautuu tämä kaunis talo. Sen sisälle oon laittanut semmosen tuikkivan ledikynttilän. Talo on kaunis sitt iltavalaistuksessa.

Läpi myrskytuulen Outi-M tuli eilen aamulla työmatkallaan tuomaan mulle joulunodotusta. KIITOS Outi. Stadin herrrkullisimmat piparit on tässä kauniissa rasiassa. Mukana oli myös appelsiinituorejuustoa, joka tekee pipareista vieläkin herkullisempia. Ja joulukakkukin tuli.

Pukinpussissa on jo täytettäkin;)

Joo joo, monet sanoo, ett se on asennekysymys miten juhlapäivistä selviää. Niin kait se ehkä on. Mä oon kyll työstäny tätä asiaa monet vuodet mutt sitkeessä vaan perinteiset odotukset istuu. Ehkä tää koristeiden laittaminen on taas jotain edistystä asian käsittelyssä, aika näyttää.

Jezz, ku harvoin osallistuu blogiarvontoihin niin voi voittaakin. Mä voitin Etanaellin arvonnassa just kivan palkinnon. Me tavataan lauantaina ja saan sitt pesuaineeni, ja jotain mitä ei blogissa kerrottu:)
KS

Palmikkopolvisukat

Nyt mulla on todella lämpimät polvisukat!

Näitä vois jo sanoa pässinpökkimiksi kun ovat harmaat ja kotimaista villaa.
Laurilan kainuunharmasta kului jalkateriin 50 grammaa ja Pirtin kehräämön karstalankaa varsiin meni 100 grammaa. Puikot oli 3.5 . Sukat aloitin varpaista. Jalkaterä on ohuemmasta langasta siksi, että mahtuu mun tavallisiin kenkiin. Varsi sitt tietty paksua lankaa lämpimyyden takia.

Palmikkokuvio on Drops ohjeesta 143-8, mutt muutoin ihan omilla silmukkamäärillä.

KS

Joulufiilistä stadilla

Erjan kanssa sunnuntaina ekaks Hagiksen markkinoilla syötiin ryynärit ja katseltiin tavarapaljoutta. Jotain pientä tuli ostettuakin.
Sitt Kolmen Sepän aukiolle. Siell on kliffoi kojuja joulutunnelmissa. Suurin osa oli kyll ulkomaalaisia, missä kotimaiset yrittäjät? Paahdettuja kastanjoita olis tehny mieli mutt nyt ei ollu sopiva aika niille.

Skidit sai aika kivat joulurahat esittämällä Tiernapoikia. Hienosti vetivät.

Sitt mentiin Vanhaan kirkkon sjungaamaan snygeimmät joulubiisit. Oli tosi kliffa tilaisuus. Parhaat sanat oli Vesa Nuotion laulamassa "Kulkuset" , jossa oli alkuperäistä enää ne kulkuset, matkaa tehtii spåralla ja sanojen tunnelma oli kertakaikkisen hyvä, ihan tuli hymy huulille.

Itsenäisyyspäivän iltana oli kotonakin tunnelmavaloa, kynttilät sisällä ja partsilla. Netistä tsiigasin linnan juhlia ja onnistuin näkemään ystävänikin kättelyjonossa.

KS

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Sota-ajastahan puhutaan paljon näin Itsenäisyyspäivänä. Olen virran vietävänä ja kaivoin arkistoani. Mun faija oli sodassa monta vuotta. Välillä siellä tuli aika pitkäksi ja oli aikaa puuhastella puhdetöitä.
Itäinen Helsinki -lehdessä, (mikä vuosi?) on ollut majuri Veikko Katajaisen kirjoitus "Vallilan kolmas eli III/JR 47". Siinä kerrotaan puhdetöistä näin:

"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korpr. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."

Samaisessa lehtileikkeessä kerrotaan myös tämä:

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn, sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ -nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken." 

Faija on sitt tehnyt Vallilan työ -pahkakulhon, joka eräänä päivänä jokunen vuosi sitten palautui mulle.

Toinen tallessa oleva lehtileike on heinäkuun 4. päivältä, vuosilukua ei taaskaan leikkeessä ole, mutta tämä on varmaankin jostain sota-ajalta. Siinä otsikkona on "600 esinettä Kannaksen joukkojen puhdetyönäyttelyssä." Tekstiä on paljon, joten vain pienen palan lainaan tähän.

"Kilpailun arvostelemisen helpottamiseksi on esineet jaettu käyttöesineisiin, veistoksiin ja koriste-esineisiin. Kaikkia näitä on monipuolinen ja edustava valikoima. Patsaitten joukossa on monenlaista muotoa Suomen marsalkasta Venukseen asti. Taiteellisetkin vaatimukset täyttävät esim. sotamies Uotilan näppärät puuveistokset, korpraali Adolffssonin kansanomaisen revehä vaistos "Matti ja Maija", alikers. Sädevuon valmistama taidokas pahkakulho, jonka kaksoiskappaleen Suomen marsalkka sai syntymäpäivänään."

Tuo faijan tekemä pahkakulho on joskus ollut esillä Mannerheim-museon näyttelyssä. Esineitä on siellä paljon ja niitä vaihdetaan ajoittain, viimeksi käydessäni kulho ei ollut esillä. Mulla ei valitettavasti ole siitä kuvaa. Siihen faija on kaivertanut Eino Leinon runosta Karjalan kannas, Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu, ensimmäisen säkeen:

Karjalan kannas on vartiopaikka,
Karjalan kannas on kaunein paikka,
seisoa, kaatua, suuttua, surra,
vaan ei vierahan kakkua purra,
ei olla pajarin poikien orja,
vaan olla vapaa, suora ja sorja,
uskoa oikeuden voittavaan voimaan,
toivoa tuomion torvia soimaan,
Karjalan kannas on teidän,
Karjalan kannas on meidän!


Vuonna 2005, blogini ensimmäisen itsenäisyyspäivä-postauksen olen otsikoinut "Kenttäpostia".

KS

Virkatut ruukunsuojukset

Jep, kiva on katsella kaikkia mainosluetteloita mitä kotiin kannetaan. Kiva siinä mielessä, että voin todeta: en tarvitse mitään näistä! Mutt kaupassa kulkiessa sattui silmiin nätit punaiset jouluiset ruukut. "Tuollaiset vois ostaa." Seuraava ajatus sitt olikin ett miksi ostaa ku voin tehdä itse, niih.

Lankalaatikosta löytyi sopivasti punaista Kotiväkeä ja nimetöntä vihreätä lankaa (värit on just jouluiset, kuva vähän valehtelee). Kolmosen koukku käteen ja menoksi. Tulos on hyvä ja vähän koristelin vielä niin jo on orkideat somissa jouluruukuissaan.

Kauniin hennon vaaleanpunainen amaryllis on ollut jo viikon silmänilona, ja vielä näyttää jokusen päivän kestävän.

 

KS