Sytomyssykampanja HUS

No niin, vihdoinkin saatiin kampanjaorganisaattori myös HUS-alueelle: leenah! Kiitos!

Edit: Kampanja-aika korjattu

Sytomyssykampanja HUS 12.2. - 31.5.2010

Sytomyssykampanjan aloittivat Seijasisko ja Matleena, ensimmäiset kirjoitukset tässä ja tässä linkissä.

Sieltä kampanja on levinnyt muuallekin
Pohjois-Karjalan keskussairaala
Seinäjoen sairaala
Vaasan keskussairaala
Turun Yliopistollinen keskussairaala
ja nyt siis mukana on myös HUS =  Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

leenah otti ja tarttui toimeen. Hän on ollut yhteydessä HUS:in syöpäosastolle ja keräys on nyt käynnistynyt. leenah hoitaa myssyjen keräyksen ja toimituksen HUS:ille.

Hänellä ei ole blogia mutta ei hänen kauaa tarvinnut etsiä blogillisia kumppaneita. Mukaan lupauduin minä ja toinenkin blogi, joka julkaistaan kunhan hän palaa linjoille  linjoille nyt palannut SANNA! Hänet löytää blogista Minä ja syöpä.

Kerron tässä blogissani kampanjan edistymisestä, kuulumisia yleensä ja julkaisen kuvia. Myssyjen lähetysosoitteen saat minulta e-meilillä osoitteella: tiina52@luukku.com (sama osoite on myös tuolla yläkulmassa). Karkeasti rajattuna ITÄ- Helsinki-Vantaa suunnalla voidaan sopia myös myssyjen nouto jos on useampi pipo paketissa (Kristiina ja Leenah: Järvenpää-Kerava-Tuusula-Itä-Vantaa-Malmin seutu-Itä-Helsinki/ Sanna: Vihti, Karkkila, Lohja) Esim. Ogelin neuletapaamisessa myssyjä voi antaa minulle leenalle toimitettavaksi.

Hyviä myssyohjeita, ynnä muuta hyödyllistä tietoa, löytyy Lankapirtistä, Seijasiskon neule- ja matkablogista sekä muista kampanjablogeista. Matleena on jo kirjoittanut hyvän yhteenvedon myssyistä niin lainaan sen tähän (eihän pyörää enää tarvitse keksiä?)

"Millainen sytomyssyn tulisi olla? On mukava, että saadaan monenlaisia myssyjä. Me ihmisethän olemme kaikki erilaisia ja pidämme erilaisista päähineistä. Ja eri kasvoihin sopii erimalliset myssyt. Siksipä haluankin painottaa, että kaikenmallisia päähineitä voi tehdä keräykseen. Ratkaisevinta on siis materiaali, ettei se kutita eikä hiosta hiuksettomassa päässä. Monet luonnonkuidut esim. puuvilla ja bambu ovat tällaisia.Kukat ym. koristelut ovat kivoja, mutta eivät pakollisia. Jos jokainen tekee omaan päähän sopivan myssyn/myssyjä, niin silloin saadaan eri kokojakin mukavasti.

Keräykseen ei tarvitse varsinaisesti ilmottautua, vaan riittää, kun tekee myssyjä ja toimittaa ne valitsemansa alueen kerääjälle."

 

Leenoja on monta niinpä tämä "meidän Leena" kirjoittaa seuraavasti:

Hei,tiedoksi kaikille
alan käyttämään nimimerkkiä leenah tässä sytomyssyasiassa, niin erotun muista Leenoista. Googletiliin en kuitenkaan tee muutosta, joten allekirjoitan vaan sillä lähetetyt viestit. t. leenah

 

Eiköhän tässä nyt tullut tärkein kerrottua, että saadaan keräys käyntiin. Kaikki virkkaamaan/neulomaan myssyjä! Itse olen muutaman jo toimittanut Seijasiskolle, tässä kirjoituksessani on kuvat.

KS

 

Bockin talo

Varta vasten reissasin tänään stadille tsiigaan missä se lankakauppa Sypressi nyt majailee. Kiseleffin talo meni remonttiin ja moni kauppias on nyt Bockin talossa. Osoite on Katariinankatu 4 / Aleksanterinkatu 20, Leijona kortteli.

Heti osui Sypressi silmiin. Ensimmäisenä oli Jonk Galleria. Ja monta, monta muuta liikettä mutta tietysti unohdin kirjoittaa nimet ylös. Kannattaa mennä itse katsastamaan uudet uljaat tilat. Tila onkin oikein kiva ja valoisa, jotenkin galleriamainen.

Sypressissä on kyllä jo riittävästi lankaa sitä halajaville, kaikki vain ei ole vielä ehtinyt hyllyihin asti. HUOM!  (30.3.12 päivitetty): Sypressissä ei ole enää lankoja myynnissä! Ehkä, ehkä joskus tulee jotain, tarkista tilanne.

Yleisnäkymää

Katariinankatu Aleksilta Kauppatorille päin.

Katariinankadun sisäänkäynti.

Aleksinpuoleinen ovi. Joskus tästä mentiin mm. Raastuvanoikeuteen.

Seinälaatta kertoo kaupunginvaaltuston kokoontuneen täällä ensimmäisen kerran 1875.

Samalla reissulla kävin myös Design Forumissa katsomassa yhden neuleen. Systeri haluais sellaisen itselleen. Pah, en ala plagioimaan, olis meinaan tylsääkin tylsempi neulottava: mustaa sileätä iso suorakaiteen muotoinen pala. Saa ihan itse neuloa semmosen. Siinä oli sitten jotain kiinnityssysteemejä, esim i-cord tms. nauha, jolla se pala muotoui jakuksi tai joksikin. Hinta taisi olla vähän päälle 200 euroa! Huippuhinta oli mohairista neulotut pienen pienet töppöset: 31 euroa!

KS

Lunta, lunta, lunta vain . . .

Täällä piisaa lunta, vois vaikka olympialaisiin viedä mennessään;)

Pihavaraston katolle on kertynyt tasainen lumimatto.

Aidanpäällä kinostaa kiemuraisesti.

Lumitaidetta öljyroihun päällä.

Aikamoinen kasa on kerääntynyt pikku terassillemme.

Pian kuitenkin on jo toivottavasti ihan toinen ilme terassilla;)

KS

Erikoinen lankatoimitus

Edellisen postauksen matkan kohokohta mun kohdalla tapahtui sitten kotimatkalla.


Keskiyön pimeimpänä hetkenä, joka kuitenkin oli lumenvalkea, taksi nakutti Marian pihalla. Viidennen kerroksen keittiön ikkunassa oli valo. Ikkuna aukesi ja sieltä tupsahti lentopostina valkea kirjekuori alas lumihankeen. Kohmettuinein sormin avasin kuoren. Siellä ne olivat!

Viikolla langanmetsästäjät olivat olleet liikkeellä. Minä ja moni muu. Nettikaupat koluttuna, stadin lankakaupat käytynä. Epätoivon jo tehdessä tuloaan Marialta tuli tekstari: saalista saatu!

Lanka- ja käsityöliike Anjalinista tärppäsi. Turhaan ei nettisivulla lue: Monipuolinen ja palveleva käsityötarvikkeiden erikoisliike. Maria sai nimenomaan palvelua ja erikoista sellaista. Kertokoon itse miten se oikein kävi, jos haluaa, mutta myymälän varastoissa lankaa ei ollut vaan se jäljitettiin Anjalinin asiakkaan lankajemmasta.

Nyt mun ei tarvitse tehdä neulesuunnitelma B:tä vaan voin huoletta jatkaa tunikan neulomista.

KIITOS Marialle vaivannäöstä.
KIITOS Susannalle hyvästä ja kekseliäästä palvelusta.
KIITOS tuntemattomalle neulojalle, jolta lankerät löytyivät.

Tämä on nykypäivän YYA:ta.

KS

Erilainen Tallinnan matka

Eckerö Line M/S Nordlandia, 29.1.2010

Maria ja minä odotimme matkaa koko viikon, torstai-iltana oli jo pikkuperhosia masussa: jee lankamatkalle!

Kukonlaulunaikaan oli treffit metron ensimmäisessä vaunussa Siilitiellä. Juuri kun metroni lähestyi asemaa, Maria soitti:

- Missä vaunussa sä olet?

- Ekassa.

- Niin mutta missä täällä?

- Tää metro on vasta tulossa Siilitielle!?!?

- Ai! Mä jään sitt Hertsikassa pois ja tuun seuraavaan metroon.

Siis edellinen vuoro oli sen verran myöhässä, että Maria luuli sen olevan sopimamme vuoro. Vaan eipäs ollutkaan.

Lopulta olimme samassa metrossa ja samassa vaunussa menossa Länsisatamaan. Oikein hyvissä ajoin saavuimme sinne, pääsimme laivaan ja saimme paikan vakionurkkauksesta (7. kansi TV-aula).

Laiva lähti ajallaan mutta ei siinä kovin kauaa ehditty kulkea kun laiva pysähtyi. Jaahas, sieltä tuli vastaan toinen laiva, ehkä meidän piti odottaa, että se pääsi ohitsemme? Kuljimme vähän matkaa ja taas pysähdyttiin? Mitäs tämä nyt on? Tästä tulikin päivän uutinen, televisiossa ja lehdissä IS,  HS

Mukava ääni kuulutti: Hyvät matkustajat. Olemme jääneet kiinni ahtojäihin ja jatkamme matkaa mahdollisuuksien mukaan.. ... .. . yms.

Jonkin ajan kuluttua "naapuriyhtiön" matkustajalaiva ajoi ohitse aivan läheltä, jotta Nordlandia pääsisi sen "avaamaan" rakoon. Herrasmies auttaa toista. Ja onnistuihan se noin 200 metrin matkan verran! Taas juutuimme kiinni.  Sama mukava miesääni antoi taas tilannekatsauksen: jäänmurtaja on tulossa, ehkä noin neljän tunnin kuluttua ..... yms.  Tarjoamme lounaan kello 13. alkaen. ....

Kaikki matkustajat tuntuivat ottavan asian tyynesti, eihän tälle mitään voi, odotellaan.... Meitä vähän huolestutti, riittääkö matkakäsitöidemme langat koko matkalle;) Riittihän ne just ja just.

Tilannekuulutus: Jäänmurtaja on tulossa mutta siihen menee vielä jokunen tunti. Ja jäänmurtajan kapteeni on Suomenlahden jumala, hän päättää avustusjärjestyksen.

Kun jäänmurtaja lopulta näkyi laivamme oli juuri päässyt irti ahdingosta toisten matkustajalaivojen avustuksella ja lopulta pääsimme illansuussa Tallinnan. Maissaoloaikaa oli noin 1.5 tuntia. Juuri ehdimme Sadamarkettiin ja villalankakauppaan. Monen monta lankavyyhtiä kasseihimme päätyikin.

Paluumatka sujui hyvin ilman pysähdyksiä. Jäänmurtaja oli tehnyt työtä ja näkyikin pariin otteeseen. Loppumatkassa oli sitten taas poikkeus normaalista: Laiva pysähtyi ja vieressä näkyi vihreitä ja punaisia valoja. Haa! Olimme Harmajalla ja luotsi tuli laivaan. Kiersimme Länsisatamaan ns. sisäkautta eikä Melkki-Pihlis-salmesta kuten yleensä.

Vihdoin kotilaituri oli ihan vieressä, niin lähellä mutta niiiin kaukana. Laivan ja laiturin välissä oli jäitä, joita oli siitä hätyyteltävä pois. Kaiketi siinä kesti melkein puoli tuntia kunnes tuubi saatiin paikoilleen ja väsyneet mutta tyytyväiset asiakkaat ulos laivasta.

Tämä oli tällainen opettavainen reissu. Nyt tiedämme miltä ahtojäät näyttävät, miten ne syntyvät, mitä ne vaikuttavat merenkulkuun. Tiedämme myös, että merellä liikkuu auttavaisia ammattilaisia, kaikki laivat yhtiöstä riippumatta yrittivät auttaa laivamme pois tukalasta paikassa.

Nordlandian henkilökunta teki parhaansa, lounas oli hyvää perusruokaa ja sitä riitti kaikille. Monelle tuli pitkä työpäivä. Tallinnassa Viru-hotelli antoi yöpymismahdollisuuden tarjoushintaan ja paluulipun sai vaihtaa lauantaille. Helsingissä oli mahdollisuus jäädä laivalle yöksi, moneltahan oli esim. junat jo viheltäneet mennessään.

Kaikesta huolimatta reissu oli mukava ja hyvässä seurassa aika kului nopsaan ja antoisasti = monia hyviä neulevinkkejä vaihdettiin ja kokemuksia jaettiin. Kiitos seurasta Maria ja mennään pian uudestaan ja toivottavasti päästään ihan ostoksille asti:)

KS

Sytomyssyjä

Seijasisko ja Matleena laittoivat pystyyn "Sytomyssy" -kampanjan. Kampanja on saanut hyvän suosion ja nyt myssyjä toimitetaan muihinkin kuin alkuperäiseen kohteeseen. Em.blogeista löytyy lisätietoja ja ohjeita, sekä linkkejä.

Tämä kampanja sytytti heti ja päätin osallistua. Nyt on kolme myssyä virkattuna.

Langat: vihreä Viola, n. 30 g/pipo ja punainen Madame Tricote Maxi n. 35g

Koukku: 3.0

Malli: tehdessä muokkautunut, kaikki kolme ovat "erilaisia". Kukkakoristetta en väkertänyt vaan vihreissä on i-cord nauhasta rusetti.

KS

Tuikku-varoitus

Kesällä sain Susielta kivoja punaisia tuikkuja ja muutama jäi kotiintuotavaksi, Nyt niitä sitten tuossa polttelin, neuloin ja kuuntelin äänikirjaa, Nora Roberts: Kaukainen unelma.

Sitt alko kuulua sellast pientä ratinaa. Noh, kait se on kissa. Ei, kun taas ritisi. Voi peeveli! Toinen niistä tuikuista oli palanut loppuun ja sen "kuppi" sulanut. Mitähän on mennyt pieleen?

Alusta on palamaton, kuten pitää. Se on jouluna saatu keraaminen lautanen. Samaan aikaan uusina nämä sytytin, mutta toisessa on kynttilänestettä vielä vaikka kuinka paljon, kuten kuvasta näkee. Sulaneessa kupissa "sydänjalan" lisäksi näkyvä tumma ylimääräinen möykky on kynttilänsammuttimesta siihen tipahtanut. Siinä siis ei ole ollut mitään ylimääräistä roskaa palamassa tms.

Se naksuminen tuli siitä alusesta, se oli ihan kuuma tämän sulaneen tuikun alta, toisen alla oli ihan normaalisti lämmintä. Ei ainakaan vielä ole haljennut tuo alunen mutta saa nähdä miten sen käy jatkossa.

KS

Miehen sukat

On näillä kokoa = 46! Ville halusi kotisukat ja väritoivomuskin toteutui: tumma lila, jossa on eriväriset kantapäät. Varpaatkin piti neuloa eri värillä kun lila loppui. Värien merkitys: Vihreä = V = Vasen, Oranssi = O = Oikea. Tällä koodilla sukat menevät aina samaan jalkaan! Jos sukkaa käyttää sekaisin oikeassa ja vasemmassa jalassa niin se epämuotoutuu ja on huono jalassa. Tämä on siis Villen selitys;)

Lanka: Gjestal Janne, 130 g

Puikko: 4.0

Malli: perussukka

Brandon saa jonkin aikaa kasvattaa jalkaansa miehen mittaan;)

KS

Junavaunu Niinisaarentiellä

Kuva: VR-Kuvapankki

Ensimmäinen kuljetus oli myöhään perjantaina ja epäilin, että pimeässä kuvaaminen ei onnistu niin en edes yrittänyt. Lauantain kuljetus meni sivu suun ja sunnuntaina se pääsi yllättämään niin, että kamera ei ollut valmiina. Salamaa en ehtinyt kytkeä pois päältä saatika, että olisin ehtinyt ajatella mihinkä kohtaa se osuu. Mutta koska tapaus on melkein ainutlaatuinen niin laitan kuvan esille.

KS

Pienille neulottua

Nämähän ovat valmistuneet jo viime vuoden puolella mutta olen unohtanut laittaa kuvan tänne. Nyt muistui mieleen kun Peppi on vihdoin saanut sukkansa. Tapasin Arjan eilen Ogelissa ja annoin sukat. Peppi oli sitten ihan itse ottanut ne (omin luvin) äidin kassista ja heti tiennyt, että ne on hänen sukat:)

Lapaset on Brandonille, lanka GB Jill Color. Sukissa on kaikenlaisia jämänöttösiä.

KS