Kirjan verran kirjoneulesukkia

Mut oli aikanaan kutsuttu Puikkomaisterin sukkakirjan julkkareihin mutta saaressaolo vei voiton. Kirja tuli mulle postitse. Eilen kirjailija Tiina oli hetken aikaa Snurressa nimmareita kirjoittamassa. Sinne siis minäkin kirjani kanssa.

Mä oon tavannu Tiinan ekan kerran 9-10 vuotta sitten Kaunissaaren kalliolla. Silloin huomion kiinnitti hänellä ollut hurjan kaunis ja erikoinen kassi. Eilen sitä yritettiin muistella mutta ei tullut mieleen millainen se olikaan. Olisko ollut kirjontaa? Silloin kommentoitiin toistemme blogeja, eikä vielä ollut Puikkomaisteri nimellä vaan . . .?
Sitt ollaan nähty toisemme satunnaisesti, viimeksi elokuussa Kaunissaaren paatilla.

En nyt ottanut kirjasta mitään kuvia, niitä kun on netti pullollaan, esim. Hupsistarallaa -blogissa. Luin tekstit tarkkaan ja monta vinkkiä niistä sainkin. Kyllä mullekin uusia asioita vielä löytyy ja vanhoja on hyvä kerrata muistiin...

Kirjan sukat ovat toinen toistaan kauniimpia mitä erilaisine kuvioineen. Vaan ovat kyllä niin haastavia tehdä, että taitaa multa jäädä tekemättä. Tai eihän sitä koskaan tiedä. Mielessä kyllä on neuloa säärystimet "kärpäskuviolla", se on niin hauska. Pirtin kehräämön lankaakin olis varastossa.

Eilen ostin sormikaslangat.

Viime viikolla piipahdin Snurressa ostamassa huivilankaa. Siitä on jo tekeillä huivi Kutomus -blogissa näkemäni Morrigan malli. Huivin irlantilainen taustatarina viehätti ja koska Taran toiset juuret ovat vihreällä saarella niin hän saa tämän huivin.
Lanka on fyberspates Gleem lace, 55% BFL villa ja 45% silkki väri 710 LavenderHaze . Pituutta on 800 metriä ja se oli kiva keriä kaupan laitteella. Kiitos!

KS

Kesä paketissa on perinteinen syysotsikkoni

Kirjaimellisesti mun kesä on paketoitu:

Saari-Vaari-Tonttu jäi taas vahtimaan.

Tällä kerralla en pakannut pohjalavasta pinottuun ns. laatikkoon vaan suoraan lavan päälle, teltan ollessa vielä paikoillaan saatoin jo aloittaa tavarakasan muodostamisen.

Kolme viimeistä yötä nukuttiin pienessä väistötilassa. Usko oli tosi kiltisti yöt tässä, ei ollenkaan raapinut ovea auki vaan herätti mut viereen tulemalla ja tekemällä itsensä huomatuksi.

Viimeisillä saariviikoilla alkoi näkymään perhosia, ja tosi paljon erilaisia ja erikokoisia sudenkorentoja. Horsmakiitäjän toukkia oli myös paljon, ja muutama pieni mikälie-toukka yritti majoittua mun telttaan.

Mä usein marmatan ihmisille kun ne laittaa naruja puihin ilman pehmustetta puun ja narun välissä. Kaikenlaista pyykki- ym. kiinnitysnaruahan sitä on puuhun laitettava (?). Tässä nyt on näyte mitä puulle tapahtuu kun se naru siihen  jätetään.

Tuon arpensa kanssa puu on mutaman vuosikymmenen kasvanut pitkästi yli miehen mitan. Aina puu ei naruista selviä vaan se kuihuu kun "pintaverenkierto" on estynyt.

Viimeisenä sunnuntaina kuljin ison metsän läpi sekä pohjoiseen että sieltä takaisin etelään. Ei ollut mitään rouskuja eikä myrkkysieniä eikä tatteja eikä . . .Pari litraa suppilovahveroita sain saaliikseni, on taas joulukastikesienet omasta takaa. Suolasienet on sitt ostettava tarpeen mukaan, hallistahan niitä saa jos jossain on sellaisia kasvanut.

Usko, kuten muutkin kissat, pääsee valjaista irti jos tosi tarve on, esimerkiksi on jäänyt jumiin jotenkin. Vaan viimeisellä viikolla Usko keksi, että voihan sitä ihan huvikseenkin valjaista pujottautua irti ja mennä omille teille seikkailemaan! Maukas pulska hiiri oli kotiintuomisena ja niin oli hyvää lihaa että koko hiiren söi. Myös myyräpaistia tuli maistettua. Kun näitä herkkuja ei omasta telttapiiristä ollut koko kesänä löytynyt niin olihan se mentävä paremmille metsästysalueille. Naapuritelttailija oli nähnyt kun Usko tassutteli kotiinpäin hiiri suussa. Määrätietoisesti oli kulkenut samoja poluja mitä yhdessäkin ollaan kävelty.
Vikat vuorokaudet Uskolla oli kaulassaa varapantakin ja eipä se enää irti päässyt. Mutta ei tuota raaski aina pitää.
Vikaa kertaa saaren matkatessa Uskolla oli turvallinen paikka kissaihmisen kainalossa.

Mukavaa ja värikästä syksyä kaikille lukijoille

toivottaa
KristiinaS

Pikaisesti ostoksilla

Olihan se käytävä ihan stadissakin ennen saareen menoa. Oli mulla tarpeellistakin ostoslistalla.
Snurresta Lang Quattro puuvillalankaa, muutama lisäväri Swirling Bag -pussukoita varten.
Siellä sitt tuli huono omatunto kun en oo vielä kertonut Puikkomaisterin sukkakirjasta ('eilen tein' kirjoittaa julkkareista).  Mä olen sitä ahkerasti saaressa lukenut ja ihaillut malleja, kerron sitt tarkemmin kun kotiudun. Ehkäpä haen kirjaan Tiinan nimmarin kun hän Snurressa vierailee kuun loppupuolella (21.9.?)

Scandinavian Outdoorin alepäiviltä ostin retkimuonaa. Maistiaisetkin oli ja hyvältä maistui. Mountain Housen ruuat on ensin tehty valmiiksi ruuaksi ja vasta sitten pakastekuivattu. Näin niissä on se oikean ruuan maku.
Kirjastossa odotti noutoa pitkään tilauksessa ollut uusin Soturikissat kirja - Pimeyden joki. Tulis jo ilta, että pääsis lukemaan. Jännittävää.

Yks päivä sain päähänpiston että ehdottomasti tarviin pienen käsilaukun. Sellainen löytyi heti ekasta kaupasta, Fiorella, edullisesti. Väri on vanha roosa.

KS

Vertaisseurassa

Tulin stadiin sadetta pitelemään ja heti onnisti: Peroba Cafessa oli neuletapaaminen. Puffala oli esittelemässä lankojaan. Uutuuksia ja vanhoja tuttavuuksia, kaikki ihanuuksia.

Hetki piti miettiä mitä voisin ostaa, kun mieli teki. Yksi vyyhti kolmiraita Sukka-Puffaa lahjaksi ja Baby-Puffa, 100% alpakkaa, itselle pipoksi.

Uusi alkava vuodenaika oli saanut ennätysmäärän neulojia liikkeelle. Oli tosi kiva kuulla kuulumisia ja jutella muuta kuin mikä saaressa mättää, kuka on jo purkanut leirin yms. saarijutustelua.

Tämä kahvilatila on oikein kiva tapaamisille ja lankaesittelyille. Ensi kerralla on vuorossa Tuku Wool. Katjulla on tarkempi värjäreiden esittelyaika luettavissa.
Outi-M:lle kiitos kauniista valkosipuliletistä. Jos sato on lainkaan viime vuotisen kaltaista niin nämä ovat herrrkullisia.

Edellisenä sunnuntaina saareen eksyi ukkospilvi ja se tipautti ronskisti rakeita! Olin just ehtinyt teltalle pussissa yksi litra torvisieniä. Niistä ei raekylvyn jälkeen varmaan olis ollu poimittavaksi mitään.

Usko ei ukkosta pelkää eikä rakeita nähnyt kun nukkui sikeästi. Sehän on parvekkeella mieluusti nukkunut kukka-astiassa. Nyt oli aika tyhjentää astia (mahdollisia talvikukkia varten). Laitoin tilalle laatikon hieman pehmusteilla täytettynä. Näyttää se kissalle kelpaavan. Luulen kyllä, että sille on tärkeämpää raitis ilma ja tirppien tähystely jos uni ei maita.

Ensi viikko on viimeinen saaressa vietettävä. Kyllähän siellä olisi ja keräisi sienisatoa talteen mutta kun se vuorolaivaliikenne loppuu :(
En ota läppäriä enää mukaan kun on muutakin puuhaa ja energiapistekin pitää purkaa ja pakata. Kuulumisiin sitten kuukauden puolivälissä. Huh huh kun aika menee nopsaan.
KS

Sataa, sataa, ropisee. . .

Piiiitkästä  aikaa oikein sataa. Yöllä jo alkoi niin jäi kuu näkemättä. Valoa metsän siimeksessä kuitenkin oli paljon naapuriteltalla kun perhosmiehes Rikellä oli iso yöperhosvalo päällä.
Onneksi eilen haettiin isosta rytömetsästä saalis pois:

Yksi Tosi Iso ja toinen iso lampaankääpä, namskiks namskis.

Siellä niitä oli, vakiopiilossaan;)

Näistä tuli herkkulähiruokaa: kanttarelli-pekonipasta, kermaakin kun oli vielä jemmassa. Erjalta sain yllärinä ruokajuomaksi pikkupullon 0% kuoharin. Kiitos, kyllä maistui ruoka ja juoma.

Koska kanttiksia oli varmaan kolmisen litraa ja pussi oli aika painava niin tapani mukaan "kaverille kans" eli Arrulle hyvää leivänpäällistä ;)

Mun telttapiirin kelomäntyyn on kasvamassa jokin sieni tai kääpä. Hellepäivänä sekin hikoili. Mielenkiintoita seurata, mikä tuosta tulee.

KS

Liliopsida -huivi kahteen kertaan

Vihreästä Vyyhdistä ostin ihanan pehmoista merinovillalankaa huivia varten. Nyt halusin neuloa Liliopsidan. Ja kaunishan tästä tuli.

Lanka: ONline Linie 347 Bristol, 100 % Merino extra fine, 50 gr n. 230 m.Kulutus vain noin 75 grammaa! Väri on huikea helmenharmaa.
Puikko: 4.0 Addi-pyörö
Malli: Liliopsida, Heidi Alander

Väri on mitä sopivin saaren ikikallioiden harmaaseen. Tässä silmä lepää.

Yllätin saariystävä Mickin antamalla tämän huivin hänelle. Tällaisia oikeita ylläreitä on niin kiva tehdä.
Ja yllättihän Micki meidät saarelaiset, jotka olemme hurahtaneet värityskirjoihin. Hän on itse piirtänyt meille ihanat värityskirjat, joissa maisemina ovat Kaunissaari ja Söderskär. Ai ai, näitä värittäessä ei talvella pääse ikävä yllättämään. Ensi kesänä sitten nähdään kuinka erilailla olemme kuvat värittäneet. KIITOS Micki <3

Ja mä sain vielä ihan speciaalimaalauksen: Rantakukkia, 24.7.2015

Olin ostanut lankaa varmuuden vuoksi riitävästi: 150 grammaa, kun ohjeen lankaa piti tarvittaman noin 100 gr. Noh, Mickin huiviin meni vajaa kaksi kerää niin päätinpä tehdä saman huivin itsellenikin.
Lanka riitti, melkein! Päättelykerroksen viimeinen puolikas piti päätellä sukkalangalla, mitä nyt sattui olemaan käsillä täällä saaressa. Taidanpa jättääkin sen tuolleen päätellyksi, onhan mitä muistella. Tämän huivin sileytän vasta kotona, vaikka kyllähän kalliollakin ihan hyvin saa viimeistelyn tehtyä.

Ihana, ihana kesä on hellinyt meitä. Merivesi on pysynyt lämpöisenä ja puhtaana. Elokuun oranssi kuu taitaa valaista pari seuraavaa yötä.
On tää vaan ihmeellistä kynttilän ja myrskylyhdyn valossa kirjoittaa blogia:)
KS

Sukkia ja nillitystä

Nämä sukat on olleet jonkin aikaa valmiina ja käytössä. Ihanat kesäsukat ja just sopivat mun kauniisiin kesäkenkiin.

Lanka: OnLine Silk-Color, noin 60 grammaa
Puikko: 2.5 Addi-pyörö
Malli: kärjestä alkaen tavissukka

x x

Nämä valmistui joskus pari viikkoa sitten.
Lanka: Sukka-Puffa, noin 70 grammaa. Puffala on Peroba Cafen neuleillallassa keskiviikkona 2.9.2015
Katjun blogissa tarkempaa tietoa tässä klik.
Puikko: 2.5 hiilikuidut
Malli: EesTaas Ullasta

Kiva malli neuloa, ohje on yksinkertainen ja selkeä. Tätä voi neuloa toistekin.
Molemmista sukkalangoista jäi reilusti niin taidanpa niistä raidoittaa vielä yhden sukat.
x x x

Kiva kun on kesäkin tullut. Noh, eihän se aurinko yhtä lämpimästi ja korkealta paista kuin keskikesän aikaan mutta hyvä näinkin. Meri lämpesi sen verran, että talviturkin sain sinne heitettyä 11.8.! Koskaan ei oo näin myöhään mennyt mutta nyt on kiva uidakin kun tuulet on tyyntyneet. Pieni vire käy ettei ihan iso hiki pääse yllättämään.

Välipalaksi löytyi vielä varastosta viileätä melonia, kavereille kans. Kun mä olin skidi niin mummo toi aina Roban halliin elokuussa tullutta arbuusia mulle, siis ihan ekasta satsista ehdottomasti.  Ai että oli makeaa herkkua, ja harvinaista.

Kohta oon ollu täällä kaks viikkoa ja kaikki tuore on loppunut, säilykkeetkin hupenee hyvää vauhtia. Kissan ruokavarastossakin pohja häämöttää.
Kaasukin loppui. Tilasin Villeä toimittamaan vuoropaatin mukana mulle uuden täyden pullon.Tulihan se hienosti ja oi voi mikä yllätys sen kyljessä oli: Cocista ja Fazerin Popcorn suklaalevy!! Kiitos Ville! Mä olinkin jo ihan paniikissa ku kaikki karkitkin oli loppu. Veneellä joku oli kaasupulloa ihmetellyt mutta just noi kylkiäiset oli tietäville paljastanut, että se oli mulle tulossa;) Erjakin tuli stadista ja sain sukulakupussin.

On se vaan kumma kun Suomen kesätoiminnot loppuu koulujen alkamiseen. Kyll mun mielestä yrittäjillä pitäisi olla "Suunnitelma B" sen varalle, että elokuussa vielä on kesäkelit. Useinhan näin käykin, ja vielä syyskuussakin saattaa olla hienoja kesäpäiviä.

* Täällä saaressa tuo surkea ravintola on auki enää keskiviikkona ja viikonloppuna (FB-sivuakaan ei oo päivitetty). Surkea se on siksi, että siellä myydään vain rasvaruokaa: ranskalaiset, frittikori,makkaraperunat, pyttipannu, hampurilainen. Joskus on päivän spessuna lehtipihti ja ranet (16,00 euroa). Sesonkiaikana ei ollut mitään ihanaa salaattia tms. Kahvileipänä on useimmiten munkkia. Surkeeta, surkeeta.

* Vuorolaiva kulkee vain keskiviikkona ja viikonloppuna. Keskiviikko, perjantai-ilta ja lauantai ajetaan pienella Maria-veneellä! Huh huh, siellä on ihmiset, koirat ja kissat kuin sillit suolassa. Matkavatavaroille ei ole kunnollista tilaa ja niiden yli joutuu loikkimaan esim. vessaan. Jos jotain sattuisi niin  rumaa jälkeä tulisi. Yks pariskunta joutui lopettamaan telttailukauden nyt jo koska ihan oikeasti eivät uskalla tuolla paatilla kulkea. Yks toinen pelkää pahoinvointia ahtaassa tilassa ja huonossa ilmassa, yms. yms. Mun kissakärryt ei varmasti mahtuis perjantain kyytiin kun lastenvaunuja on yleensä monet tulossa, siinä saa kissa väistyä. Mä, ja moni muu, ei ihan oikeasti ymmärretä, että ihmisiä saa näin kuljettaa. Sunnutaivuorot ajetaan Marival II:lla, sekään ei ole mikään "saaristolaiva"mutta parempi ku ei mikään tai tuo Maria.

* Kauppalaiva ei kulje ollenkaan.
* Keskiviikkosaunaa ei enää lämmitetä.

Että semmosta nillitystä tällä kerralla.
KS

Peipponen -huivi

Erja sai viime vuonna multa kauniin huivin, malli Villimarjatar:

Se oli vahingossa päätynyt pesukoneeseen ja tullut ulos huomattavasti pienentyneenä. Koska Erja reippaasti tunnusti huiville sattuneen onnettmuuden niin tein hänelle uuden.
Olin ajatellut malliksi 'Liliopsida' mutta printtasin mukaani pari muutakin mallia ja Erja sai itse valita mieleisen mallin.

Osan langasta kerin kotona mutta osa jäi matkatekemiseksi, käy se näinkin:

Malli: Heidi Alanderin Peipponen
Lanka: Handu, 75% villa, 20% silkki, 5% glitter. Lanka on tosi ohut 800 metriä/100 g. Neuloin kaksinkertaisen ja jämäksi jäi noin 12 grammaa.
Puikko: 4.0

KS

Sekalaisia kuvia ja asioita

Rantakivikolla on kiva viettää aikaa ja silleen mutta kyll pitäis roskat pois viedä, varsinkin lasipullot. Helpompaa on jätää ne muiden siivottavaksi.

x x x

Sehän on kiva juttu kun löytää tasaisen paikan teltalleen. Mutku se paikka on polulla, siis se tasainen on polku. Kun teltan pystyttäjälle huomauttaa asiasta niin
1) joko hän ei ole huomannut että se on polku
2) tai "ei se mua haittaa"!
Siis ei ole huomannut kulkevansa polkua pitkin ja että se jatkuu eteenpäin?
Eiköhän haittais telttailijaa jos polulla kulkija kävelisi teltan päältä? Teltta keskellä polkua häiritsee useata kulkijaa mutta itsekästä telttailijaa ei haittaa kun muut joutuvat kiertämään pusikon kautta.

Samanlaista sanailua on koirantaluttajien kanssa. Koirat on pidettävä kytkettyinä mutta usea koira kulkee irrallaan. "Ei tämä tee mitään", "ei tämä pelkää kissoja"  ynnä muut vakioselitykset ovat tulleet tutuiksi. Vaan kun ihminen pelkää koiria, kissa pelkää koiria, koira saa vainun pupujussista tai muusta makupalasta niin saattaa siinä lähteä liikkeelle semmoinenkin koira "joka ei tee mitään".
Jos koira jossain on sallitusti irti niin sen on kuitenkin oltava välittömästi kytkettävissä. Nämä saaressa irti kulkevat koirat eivät yleensä ole heti kiinniotettavissa kun vastakkain tullaan, kyllä niitä moneen kertaan kutsutaan 'tänne, tänne' eikä siltikään tule. Miksi juuri sinun koiran on saatava kulkea vapaana?

x x x

Sata hämähäkkiä, ainakin. Siis hämähäkin poikasia. Onks tää pesä? Kuhina oli valtava kun vähän koskin viereiseen tavaraan. Jäks.

x x x

Mikä kasvi tämä on? Kuivia ja rapisevia nuo ruskeat . .

Entäs tämä ihan kuvan etuosassa näkyvä vihreä, oliskos nupulla . . .?

x x x