maanantai 16. toukokuuta 2016

Kävin Kaunissaaressa

KIITOS Dodo-huivin 
kommenteista ja kehuista!

Perjantaina aamupäiväpaatilla menin saareen pienen kantamuksen kanssa. Olihan se vähän outoa kun oli vain yksi kassi mutta enempää en viikonlopuksi tarvinnut.
Saari-Vaari-Vahtitonttu oli taas talven yli hyvin vartioinut tavaroitani ja kaikki oli hyvässä kuosissa.


Aika pian tuli ostajia hyvälle apajalle. Sainkin myytyä ja annettua tosi paljon tavaroita eikä seuraavalle kerralle paljoa jäänyt hoidettavaksi. Hyvä niin, saan sitten olla vaikka kalliolla neulomassa tai jotain muuta mukavaa, vaikka grillata makkaraa joka tällä kerralla jäi väliin.


Tässä se on, monen kesän tarvikkeet, yläkuvassa taloustavaroita ja alla muuta mökkeilyä
.
Tämän kuvan musta työntouhussa otti: PirjoW
 
Saaressakin jo viheriöi, siellä kevät on aina parisen viikkoa myöhäisemmässä  kuin mantereella. Lauantainen sade teki hyvää ja sunnuntaina oli jo huomattavan vihreätä. Merikotka nähtii liitelevän tässä ravintola-aukion taivaalla.


Ravintolassa on vielä ainakin tämän kesän samat pitäjät kuin viime vuonna. Ruokalista ja muu meininki on kuten ennen. Kylmävitriini voileiville yms. oli kyllä tullut, eli jotain positiivista kehitystä.


On se merimaisema vaan kaunista, mantereen puolellekin. Nesteen liekit loimuavat kuten ennenkin.

 

Näin pieni 'kasa' enää jäi säilöön, pari tuolia ja 'nojatuoli' sekä se iso eläinhäkki mikä Uskolla oli turvapaikkana kun olin saunassa tai muualla kauemmin poissa.


Nämä hyvät kärryt olivat taas tositoimissa kun mun ja Marjan tavaroita kuljetettiin. Näille vielä uutta omistajaa kaipailen.


Marjalle kiitos viikonlopun majapaikan tarjoamisesta! Tässä Laajasalon kalakerhon mökissä oli hyvä nukkua ja lauantaina sadetta pidellä käsityötä tehden. Olihan se hyvä näin saareilun päätteeksi kerran mökissäkin majailla.


Purkaminen sujui just hyvin. En tuntenut mitään haikeutta tai luopumisen tuskaa. Lopettamisajatuksen mietin ja perustelin itselleni hyvin. Kun päätös oli tehty niin en asiaa enää mielessäni vatvonut. Nyt tuntui ihan luonnolliselta luopua tavaroista, monta kivaa tavaraa tuli vastaan mutta ei niihin mitään siteitä ollut. Muutaman neuleystäviltä saadun tarpeellisen ja kivan toin tietysti kotiin.
Hauskin on niistä on tämä pyykkipoika, joka  oli kiinnitetty Cocispulloon:


Tuona kesänä kävi mantereella vain kaksi kertaa mutta lankaa olin varannut mukaan niin paljon, että pullopostiin ei tarvinnut turvautua.
Paljon, paljon kivoja muistoja on ja niitä voi mielessään muistella mutta elämä jatkuu muissa merkeissä. Ja kyllähän mä saaressa käyn, ei se kokonaan unholaan jää.
KS

15 kommenttia:

  1. Selvästi oikea päätös, kun et mitään haikeutta edes tuntenut.

    VastaaPoista
  2. Joku onnellinen saa mahtavan telttapaikan jälkeesi. Hieno homma päästä tavaroista eroon paikanpäällä, olis ollut varmaan aika hankalaa roudata kaikki mantereelle.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että sait tavaroita kaupaksi, roudaaminen on niin raskasta! Nyt sinulla alkaa ihan uusi jakso elämässä ja ehdit käydä meidänkin kulmilla, jos stadissa vietät kesää.

    VastaaPoista
  4. Onpa kiva, että mä sain viime kesänä vihdoinkin aikaiseksi käydä tuolla sun tykönä. Oli kiva päivä ja ihana mesta! Ja sähän oot just tuollainen suoraselkäinen tyyppi, päätetty mitä päätetty ja sit eteenpäin!! Varmasti kiva kesä tästäkin tulee - ja onhan noita muitakin saaria.

    VastaaPoista
  5. Hyvää luopumista. Uusia haasteita alkaneeseen kesään.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kiitos. On kyllä hyvä mieli itsellä kun näin hyvin itseäni osaan aivopestä;)

    VastaaPoista
  7. No niin. Aika aikaansa. Vieläkö palaat?
    Muistan ajan, kun olit saaressa ilman minkäänlaista yhteydenpitoa. Oli mälsää aikaa.
    Montako vuotta vietit kesäistä saarielämää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekan kerran kävin siellä 1969.
      1970-luvun alussa olin jokusen kesän, 1983-1990, 2006-2016.
      Siinähän sitä on ollut olemista ja paljon on oleilu muuttunut tänä aikana.

      Poista
  8. Oi mulle tuli haikea olo;( Mulle joku sanoi joskus, että voidakseen palata täytyy lähteä, sitä olen sitten soveltanut elämän eri tilanteisiin.
    Nythän sä voit tulla kesällä käymään Auttin Käsityökahvilassa;) TERVETULOA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Auttin Kässäkahvilaan asti! Noh, katsotaan minne asti kerkiä. Kiitos kutsusta.

      Poista
  9. Se on hyvä ettei sulla ole mitään haikeutta ja päätös tuntuu oikealta, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että mulla on pientä haikeutta ilmassa. Mä aina niin odotan niitä saarivierailuja. Jos ovikello-tikasta meinaat luopua niin täällä olisi eräs halukas ostaja. Tuo kissahäkki voisi olla myös kanssa hyvä Viirulle, pääsisi edes vähän ulos haistelemaan eikä karkaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Tikan vielä saan napattua niin tulee sulle ja jos häkille ei lähempää ostajaa löydy niin se on sitt sun.

      Poista
  10. Tämä on jotenkin niin kaunis postaus. Aikansa kutakin. Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
  11. Niin aika aikaansa kutakin... Varmaan sopiva aika muuttaa käytäntöä, kun et kerran ole potenut mitään eroikävää. Nyt on jäljellä paljon ihania muistoja. Mekin pohdimme, joko lopetamme keväiset Äkäslompolon reissumme, mutta päätöstä ei ole tehty vielä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.