Kävin Kaunissaaressa

KIITOS Dodo-huivin 

kommenteista ja kehuista!

Perjantaina aamupäiväpaatilla menin saareen pienen kantamuksen kanssa. Olihan se vähän outoa kun oli vain yksi kassi mutta enempää en viikonlopuksi tarvinnut.
Saari-Vaari-Vahtitonttu oli taas talven yli hyvin vartioinut tavaroitani ja kaikki oli hyvässä kuosissa.

Aika pian tuli ostajia hyvälle apajalle. Sainkin myytyä ja annettua tosi paljon tavaroita eikä seuraavalle kerralle paljoa jäänyt hoidettavaksi. Hyvä niin, saan sitten olla vaikka kalliolla neulomassa tai jotain muuta mukavaa, vaikka grillata makkaraa joka tällä kerralla jäi väliin.

Tässä se on, monen kesän tarvikkeet, yläkuvassa taloustavaroita ja alla muuta mökkeilyä
.

Tämän kuvan musta työntouhussa otti: PirjoW

 

Saaressakin jo viheriöi, siellä kevät on aina parisen viikkoa myöhäisemmässä  kuin mantereella. Lauantainen sade teki hyvää ja sunnuntaina oli jo huomattavan vihreätä. Merikotka nähtii liitelevän tässä ravintola-aukion taivaalla.

Ravintolassa on vielä ainakin tämän kesän samat pitäjät kuin viime vuonna. Ruokalista ja muu meininki on kuten ennen. Kylmävitriini voileiville yms. oli kyllä tullut, eli jotain positiivista kehitystä.

On se merimaisema vaan kaunista, mantereen puolellekin. Nesteen liekit loimuavat kuten ennenkin.

 

Näin pieni 'kasa' enää jäi säilöön, pari tuolia ja 'nojatuoli' sekä se iso eläinhäkki mikä Uskolla oli turvapaikkana kun olin saunassa tai muualla kauemmin poissa.

Nämä hyvät kärryt olivat taas tositoimissa kun mun ja Marjan tavaroita kuljetettiin. Näille vielä uutta omistajaa kaipailen.

Marjalle kiitos viikonlopun majapaikan tarjoamisesta! Tässä Laajasalon kalakerhon mökissä oli hyvä nukkua ja lauantaina sadetta pidellä käsityötä tehden. Olihan se hyvä näin saareilun päätteeksi kerran mökissäkin majailla.

Purkaminen sujui just hyvin. En tuntenut mitään haikeutta tai luopumisen tuskaa. Lopettamisajatuksen mietin ja perustelin itselleni hyvin. Kun päätös oli tehty niin en asiaa enää mielessäni vatvonut. Nyt tuntui ihan luonnolliselta luopua tavaroista, monta kivaa tavaraa tuli vastaan mutta ei niihin mitään siteitä ollut. Muutaman neuleystäviltä saadun tarpeellisen ja kivan toin tietysti kotiin.
Hauskin on niistä on tämä pyykkipoika, joka  oli kiinnitetty Cocispulloon:

Tuona kesänä kävi mantereella vain kaksi kertaa mutta lankaa olin varannut mukaan niin paljon, että pullopostiin ei tarvinnut turvautua.
Paljon, paljon kivoja muistoja on ja niitä voi mielessään muistella mutta elämä jatkuu muissa merkeissä. Ja kyllähän mä saaressa käyn, ei se kokonaan unholaan jää.
KS