Isosysterille Unisukat

Hyasintit laitoin vajaa viikko sitten maljaan (kuva yllä) ja nyt ne ovat hienosti auenneet.

Isosysteri Piko on kova kuluttamaan sukkia, myös näitä ns. unisukkia. Nyt on taas yhdet menossa hänelle, ehkä pitää postittaa kun on tämä "covid-tilanne" päällä. Pialle neulotusta puserosta jäi yksi valkoinen kerä, ostin toisen ja näin sain sukat neulottua.

Talvi- ja joulukoristeita olen ripotellut sinne ja tänne. Nämä kauniit Punatulkut pääsivät 'metsään':

Tämä mun toistakymmentävuotta vanha orkidea tekee taas kukkia! Mä jo luulin, että sen kukinnat on kukittu kun alkoi kukkavanaansa kuivattaa. Mutta se kuivatti siitä vain puolet ja sitten alkoi yhden 'nivelen' kohdalta kasvattamaan pätkän uutta vartta ja siihen sitten tekaisi nämä nuput. Jee! Se taisi piristyä tuosta kasvivalosta.

Heti kun tuli tietoa uusista rajoituksista niin kävin kirjastossa vähän hamstraamassa;) Noh, nythän kirjastoon kyllä pääsee rajoitetusti mutta mulla ei ihan heti ole tarvetta. Jos sitten jouluksi taas uusi lasti . . . Mulla kun ei oo muuta tekemistä niin kirjoja kuluu.

Mä luen vähän yli sata kirjaa vuodessa. Helmetin 'Omat tiedot' osiosta tulostan vuoden lopussa Lainaushistorian ja tyhjennän sen sitten. Näin mulla on aina hyvä lista/vuosi lukemistani kirjoista, kansiosta voin sit tarkistaa oonko jo lukenut tai milloin se tulikaan luetuksi yms.

KS

Pieni viidakkoni, ynnä pari muuta asiaa

Terassilla on vielä tosi hyvässä kukassa pelargoniat ja nuppujakin runsaasti. Huom. tämä siis ei ole lasitettu terassi.

Kuulemma moni on nyt korona-aikana innostunut viherkasveista, niin minäkin. Sain naapurilta ruman mustan kukkapöydän. Ville kunnosti sen ja nyt on kiva valkoinen pöytä käytössä.

Lattialla näkyy isosysteriltä saamani Uskon egyptiläinen esiäiti. Ja Eero Aarnion suunnittelema kastelukannu.

Pöydän päällä on huonekuusi ja kultaköynnös. Sekä meren siloittama kivi, jonka alla on Tommy Tabermanin runokortti (ei ole vielä paikallaan vielä tässä kuvassa). Runosta postaus tässä KLIKS.

Alatasolla on anopinkieli.

Toiset kukkapöydät on Ikeasta, jo alkuvuodesta ostin ne. Niissä on kilpipiilea, kaksi tosi vanhaa orkideaa, iso punalehtinen maija, peikonlehti ja peikonkämmen.

Amppeleissa roikkuu marraskuun kaktus ja rönsylilja ja ikkuna-amppeleissa kaksi juorua, yksi pieni rönsylilja ja Tillandsiat pyöreässä maljassa kaksi ja yksi vanha pienemmässä pesässään.

Ikkunalaudalla tekoheinä ja viimevuotinen jouluruusu, saas nähdä jos se kukkii (kuvassa jäi tuon peikonkämmenen lehden taakse).

Perintöaarrearkun päällä on palmuvehka ja nallet saivat seurakseen teko-osmankäämiä.

Ynnä muuta; posti

Postin lähettäminen on kuulemma vähentynyt. Mä kyllä lähetän vaikka perillemenon kanssa on epävarmuutta. Ennen saattoi luottaa, että kun nyt lähetän niin on just oikeana päivänä perillä. Enää ei. Ja mä "niin mieleni pahoitin" postin mainoksesta "Sä tilaat, mä tuon".

Viime viikolla lähetin yhden kortin ja se osui oikeaan aikaan perille, eilen laitoin taas kolme postia menemään, ei niillä niin väliä paitsi tuo kortti olis hyvä olla torstaina saajalllaan. Postimerkitkin mä laitan *tilanteen* mukaan.

Ynnä muuta; herkkuruokia

Vaikka mä oon ja syön yksin niin mä kuitenkin teen itse ruuan, joskus ostan valmista mutta harvemmin.

Silakkapihvit, maksapihvit runsaalla sipulilla, siskonmakkarakeitto, omenapiirakka ja taas kerran herrrkku puolukkapiirakka.

Nyt mulla on kolme isompaa neuletta tekeillä niin ei valmista vähään aika ole näytettävänä.

KS

Muutama muistelukuva Rööperistä

 Lukijoitahan on ympäri maan, ja maapallon. Koettakaa ymmärtää taas tätä Stadin slangia, hyvin ootte ymmärtäneetkin kommenteista päätellen. Slangin puhuminen on helpompaa ku tää skrivaaminen. Siihen on tulossa opastusta Skrivaa snygisti kirjan julkitultua. Sitä odotellessa voitte ryhtyä kirjan mesenaatiksi ja jeesata sen ilmestymistä:
FB-sivu ja Skrivaa snygisti mesenaatti.me -sivu.

Aiemmin skrivasin lapsuudesta Merikadulla. Sielt me flytattiin sit Fredalle, 24:ään. Fotoi oon ottanu sielt pitskult jo kolme vuotta sitte mut uudempia en oo saanu ku portti on aina posessa. Tänä keväänä otin yhden foto portin raosta:

Täs fotos niin pitkälle ku näkyy, siis perällä, oli jätteenpolttouuni. Sinne stikattiin himast kaikki palava roina ja jäte. Talkkari flekkas siihen eldiksen määräpäiviniä. Sitä en kyl tiedä mitä tapahtu laskiämpärin jätteille?
Tuol talos oli siis 2017 isoa huoneistoremppaa menossa ja portti oli auki. Pokkana menin pitskulle ja fotasin. Siel on kyll ollu tosi iso remppa jo vuosia sitten, esim. klitsuihin on duunattu saunat ja kuntosalit yms. nykyaikaa. Sillon muinoin klitsut oli maapohjaisia ja haju oli oikea klitsun dunkkis. Siel ei saanu skidit olla mut aina joskus päästiin livahtamaan. Maan alla pysty kulkee aika pitkiä matkoja, jos uskalsi.
Nyt on vihreetä ja kaunista, joo. Sillo 1950-60 luvun vaihtees oli vaan asfalttia. Näillä main oli fillariteline. Sen kohdalle oli yks talvi snadi lätäkkö jäätyny ja nurmiksii (siis skrinnareita) piti siin testata. Mä kaaduin suoraan selälleni ja takaraivo kolahti niin et näin tähtii, komeita sellasii. En oo sen jälkeen nähny semmosii. Jospa siitä jäikin mulle tää dorkuus mikä nyt on)?

Me budjattii F-rapus. Siin ei muita ollutkaan ku me. Meille oli kaks dörtsiin siel, toinen oli varsinainen himadörtsi ja toinen meni yhteen asunnon huoneeseen, sen fönsteri on tos oven vieres. Se oli mun systereiden valtakunta kunnes ne flyttas veks ja faijan pikkufirma muutti siihen,  Koruko kotelotehdas.

Nää oli meidän olohuoneen fönsterit. Tost ois ollu kliffa steppaa suoraan pitskulle mut se oli kielletty, dörtsii piti käyttää.

Pitsku oli aikas iso. Jotkut näist on keittiön fönareita ja toiset makkareita. Olkkarit oli kadunpuolelle. Jossain köksan fönäris roikku silloin tällöin jänis! Siis joku metsästi ja sit roikkotti sitä. Se kait oli ihan normaalia siihen aikaan.
Pitskulla kävi kans veitsenterottaja, ja joskus pottumyyjä. Ne huuteli mainostaan niin että seinät raiku. Muijat sit meni ostoksille tai vei veitset terotettaviks, tais olla kahvipannuntinaajiakin joskus.
Ja noilla partseilla tampattiin mattoja, pauke oli melkoinen.

Täst kongista mentii takapitskulle. Siel oli kliffa, ja rauha, leikkii pikkunukeilla. Liidulla piirrettiin huoneita asfalttiin ja sitattiin jonkun filtin päällä. Nyt siin on tommonen roskakatos.
Naapurin pitskulle oli tommonen samanlainen verkkoaita ku nytkin, ton oranssin häkkyrän takana.

Siel pitskulla oli ikivanha autonromu.  Naapurin pihoille ei oikeesti saanu mennä, tai vaa kaiffareiden kanssa. Siel oli pari isompaa kundia, jotka sit houkutteli meidät pikkulikat sinne autoon tsittaan. Oli jännää. Ei ne kundit mitään kähminy eikä mitään sellasta tapahtunu. Mut illalla sit ovikello soi ja siel oli kateelliset toiset likat kantelemassa. Ne sano faijalle "ne nussi siellä"! Enhän mä tienny, eikä varmaan ne likat itekkään tienny, mitä se tarkotti muuta ku et ihan varmasti jotain ihan hirveen kamalaa. Mä hyppäsin faijan ja likkojen väliin ja kiljuin "ei oo totta". Tämmönen selkkaus on jäänyt elävänä mieleen.
Täs on sit takapitskun puolelle meidän yhden huoneen ja köksän fönarit, ja perällä on keittiönraba (G) ja sen vieres on fönarit mis oli kultaseppä Björn Weckströmin paja ja puoti kadunpuolella. Meidän hima oli siis nykyisin sanottuna 'läpitalon'.

Illalla piti ehdottomasti olla himassa enne yhdeksää ku portti meni boseen. Ei ollu likalle annettu portinavainta, hima-avain kyl oli kaulassa. Kaikki stadilaiset skidit ties juksata iltakävelijöitä silleen, et lompskaan laitettiin naru ja lompska kadulle. Portin alta sit tsiigattiin ku joku kumartu nostaan sitä nii nykästiin narusta ja naurettiin makeesti. Ei se kyl usein onnannu ku aikuiset ties tän jujun.

Puniksen kansikseen oli lyhyt kävelymatka, Punavuorenkadulle. Nyt se on  Snellmannin ala-aste.
Jos en ihan väärin minnaa ni ruokala oli täs uudemmas osas. Sen muistan ku oli ihan pakko syödä ruispuolukkapuuro, joka ei millään menny alas, oli vaan pakko. Ku nousin pöydästä niin se saakelin puuro lens ku leppäkeihäs magast lattialle. Itkuhan siitä tuli ja kait jotain siivoomista ja jälkkäriäkin, ei siis jälkiruokaa vaan jälki-istuntoa. 

Toi uudempi osa on kait viiskytluvulta mut vanhempi osa onki jo vanha, 1921.

Mun luokka oli tääl Albertinkadun puolella. Kerran kateltiin fönarista ku satoi oikeita rättejä, maikkakin ihmetteli. Räntä oli oikeesti tosi isoja rättejä.

Semmosta juttua tuli tänään hellettä sisällä pidellessä. Kohta voi jo siirtyä ulos ja fillaroida uimaan.
KS

Ai joo, täst apteekist ostettiin salmiakkijauhetta pienessä pussiss ja mentiin ruttopuistoon salassa syömään se.  Kaadettin kädelle ja nuoltiin. Jäätiinhän siitä sit himassa kiinni ku handu ja kieli oli mustana. Sillo jo tiedettiin ettei salmiakki ole terveeellistä, niih.

Piiiitkä perjantai

Uskon pääsiäisherkkuna on kaura-ohraheinä.

Mun herkku oli eilen: uunissa paahdettua parsaa ja kampelaa hollandaise-kastikkeella.

Tänään kattilat ja pannut porisee: makaronia ja jauhelihakastiketta tälle päivälle, kaalia kypsymässä ja jauhelihat ruskitettuna viikonvaihteen kaalilaatikkoa varten.

Pöydällä on suklaamunia, ja muitakin, joita voi napostella, kaapista löytyy lisää. Mitä väliä sillä on jos pääsiäisen tai yleensäkin tämän liikkumiskiellon jälkeen on herkuttelukiloja tullut, ehkä runsaastikin.

Tämän pahvimunan oon saanut jo pikkulikkana.

Tässä on ostokset, ja kuva, heinäkuulta 2016 eli Jyväskylän neulefestareilta.

Hamppulangat on olleet lankavaraston perällä jemmassa. Reissusta jäi paha mieli ja iso trauma niin näitäkään ei oo voinu ottaa käsille. Nyt kaiken muun kurjuuden keskellä tartuin tätä härkää sarvista ja kerin langat, otin ohjeen esille ja Hempukka-mekko tulkoon tuota pikaa valmiiksi. Ja toivottavasti myös käyttöön koska onhan tämä kiva lanka ja mun värit.

Viime kesänä festareilta ostettu sienikori onkin hyvä tälle projektille. Sieniähän en siihen syksyllä päässyt keräämään.

Jos lauantaina on hyvä sää niin kyllä mene metrolla stadiin katsomaan tyhjiä katuja. Ja ikkunaostoksia tekemään. Ainakin Snurren ikkunan takana täytyy käydä väriterapiaa nauttimassa.

Mukavaa lankalauantaita  ja Taivaannaulan FB-sivulta voi lukea pääsiäisen perinteistä.

KS