maanantai 21. elokuuta 2017

Hämeenlinnassa


Olin lauantaina ajoissa liikkeellä ennen Keskiaikafestivaalin alkua, niinpä join aamukahvit torilla.


Suurin osa torimyyjistä näytti olevan thaimaalaisia, tai jostain sieltäpäin. Kanttarellit olivat kotimaisia ja erittäin hyvän näköisiä. Toistaiseksi täälläpäin oon nähnyt vain niitä kuivia virolaisia.


Komea kaupungintalo, kauppahallia Hämeenlinnassa ei ole.


Sibelius on tietysti näyttävästi esillä; on patsas, puisto, syntymäkoti, katu ja mitälie.
Paikallinen koiranulkoiluttaja näki, että otin valokuvia ja arvasi että olen turisti. Hän huikkasi perääni, että puiston penkkien alla on 'ämpäreitä' joita lähestyessä ne alkavat soittaa Sibben musiikkia, jokaisessa eri kappaleet. Kiva, olis tämä jääny huomaamatta, hienoa kun nainen oli rohkea ja käytti ääntänsä. Kiitos Sinulle tuntematon.


Komea Hämeenlinnan lyseo, pojille. Ajatelkaas, ennen oli tyttö- ja poikakouluja ja nyt ei enää ole tyttöjä ja poikia, on vain henkilöitä;)


Avasin portin kurkatakseni mitä sen takana on? Kiva piha, ilmeisen perinteinen puutalokortteli.


Vanajan rantaa lauantaina 19.8.2017


. . . sama paikka viime vuodelta, 20.8.2016


Keskiaikafestivaalien lähikadulle oli tuotu heinäpaaleja tien tukkeeksi.


Kansallista kaupunkipuistoa havitellaan ja suunnitellaan myös Helsinkiin, Hämeenlinnan puistossa oli oikein hyvät festarit.


Kolmen kuvan kuvakertomus:
1. Hienossa osoitteessa kaunis talo,


2. jonka edessä on upea nurmikko,


3. joka oli täynnä keltaista herkkua: Kanttarelleja! Ihan näin urbaania kanttiskasvustoa en ole tavannut.






Festareilta ostin itselleni tervanarusta punotun rannekkeen, ja olihan se kiva ku mulla oli ihan oikea festarirannekekin:)



Lahjalaatikkoon laitettavaksi pari tervanarusydäntä. Nahkapussukka, jota voin käyttää sit joskus ku saan aikakausipuvun. Suklaalevy, jonka myyjä valitsi sopivan tekstin: eläkeläisen eväslevy:), ja ketunpään karva. Siitä tulee pussukan koriste.


Ketunpääkarva oli Uskolle oikein mieluisa lelu, hetken aikaa luvan kanssa,sitä se nuuski ja pyöritteli tassuissaan, puski ja nuoli, jopa hieman leipoikin, se on Uskolta harvinaista.


Voi että olis ollu niin paljon kaikkea kivaa ostettavaa mutta kun ei niitä oikeasti tarvi niin ostamatta jäivät, onneksi. Lahjaksi vois tietty antaa kaikkea tuota kivaa mutta tartteeko muutkaan niitä?
Keskiaikafestivaaleilta on upeat kuvat ja hyvä kertomus tästä KLIKS,  Linnanrouva -blogi.
KS

3 kommenttia:

  1. Olipa kiva kuvakertomus.
    Usko sai markkinatuoksun ja edelleen oottelen pukusi valmistuvan. Iskikö ompelukipinä?
    Kivasti olet kuvannut kaupungintalon, jonka takana oli minulle tärkeä harrastepaikka, vpk.
    Poikalyseossa kävin yläasteeni ja linnanpuistossa leikin lapsena.
    Pitääkin tehdä reissu lapsuudenmaisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marsun piti avustaa puvun tekemisessä mutta hän sairastui kesken kesän. Ensi kesäksi sitten.
      Jep, suosittelen muistelukävelylle lähtemistä. Mähän näin vain pienen palasen kaupunkia, ihan varmasti siellä olis mullekin vielä katsottavaa ja kuvattavaa.

      Poista
  2. Hämeenlinna on kaunis kesäkaupunki. Olipas kantarellit paikkansa valinneet ;) Mulla tulee nykyään käytyä enemmän Hämeenlinnassa kun Meri asunut jo kohta vuoden siellä. Usko oli selvästi mielissään turkispalasta :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.