Usko tuli kotiin

Siis tuli USKO-kissa,  on täällä kotona usko jo ollut. Sanaleikkejä kissan nimestä oli jo edellisessä postauksessa;) Kivasti päästiin Villen kyydillä Viikistä kotiin. Matkalla Usko vähän naukui, tosi pienellä ja heikolla äänellä, mutta ei tuo näyttänyt automatkasta mitenkään kärsivän.
Kotona tuli reippaasti kuljetuslaatikosta ja alkoi heti tutustumaan paikkoihin. Todella tarkasti on joka nurkan ja tavaran nuuskinut. Tunnin verran se ihmetteli paikkoja ja oli ehkä hieman varuillaan mutta sitt totes paikan olevan ok ja ihmisetkään ei pelota. Jopa niin luottavaiseksi rupes että vatsaakin sai rapsuttaa!
Saunan tarkasti heti ensimmäiseksi

 
Lelut oli vielä pussissa mutta kissan nenä haistoi, että pussissa on jotain tosi kivaa. Minttutaskulla varustettu kilpikonna olikin sitten oikein herkkulelu. Samoin yhden lelun höyhenet piti moneen kertaan pestä;)

Tosi hiljainen tämä kissa on, mitään ei kuulu kun se kulkee. Tai noh, kissathan on hiljaisia hiipijöitä mutta Halista kuitenkin joku ääni aina kuului. Kulkee niin nopsaankin ettei osu kuvaan.

Ville on nyt sen lempparisetä, se osaa rapsuttaa just oikein ja hyvin

Palloonkin on jo tutustuttu

Vielä se ei ole syönyt eikä juonut, paitsi yhden raksun Villen kädestä. Vessakäyntikin on vielä tekemättä, mutta hyvin tuo näyttää kotiutuvan niin ei kait normaalitoiminnoissakaan mitään ongelmia tule. Kaapinovia se yrittää saada auki, ja keittiön työtasolle tekis mieli hypätä . . .
Tosi hienon kissakaverin sain, oon iloinen ja onnellinen.
KS